sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Seinäjoella

Ulkomuoto kohdallaan, käytös ei. Iken ensimmäinen näyttely kertoi meille, että käytöskasvatukseen pitää paneutua entistä enemmän. Eihän Ike kaikista rauhallisin ole kotonakaan mutta yleensä uskoo komentoja. Seinäjoella näytettiin sitten kaikki temput. Kehässä kokeiltiin selälleen menot ym. Hauskaa oli pelkästään koiralla, muut kiristelivät hampaitaan. Kotiin tuomisina kaksi ruusuketta. Kunniamaininta liila ja vaaleanpunainen ROP.

Maret Kärdi Virosta arvosteli sanallisesti näin:

Eritt. lupaava, vielä levottomasti käyttäytyvä urospentu jolla hyvät mittasuhteet päässä ja rungossa. Hyvät silmät, hampaat ja huulet, oikea-asentoiset hieman kookkaat korvat, tukeva sopivan pituinen kaula, riittävän tiivis runko, hyvin kannettu häntä, erinom. kulmaukset, hyvät käpälät, turkissa vielä pentumaista villavuutta, rodunomaiset liikkeet, hyvin eloisa.

Tuo hyvin eloisa kuvasi todella kauniisti Iken käytöstä:) Hyviä puolia kun miettii, Ikessä ei ole tippaakaan varautuneisuutta. Näyttely kertoi meille kuitenkin sen, että Ike on kaunis portugeesi. Kotona kohtuullisesti käyttäytyväkin, harjoituksia jatketaan.


keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Jänskittää

Ike menee trimmiin ja näyttelyyn. Lauantaina meillä on ensi esiintyminen Seinäjoella. Minua vähän jänskittää. Tapahtuma on iso. Koiruus on teini. Sunnuntaina ollaan viisaampia. Ehkäpä ne sanoo, että mikä se tälläinen koiruus on? Vai pitäisi olla portugalin vaesikoira. Eipä uskoisi:)
Ikelle ehkä suurin koitos on automatka. Se ei edelleenkään ole kaikista innokkain matkustaja. Kaiken näkemisestä se kyllä varmaan nauttii, sen verran sosiaalinen kaveri on kyseessä.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Mustaa valkoisella







Ikestä on mahtavaa kun emännällä on aikaa lähteä metsään vaikka joka päivä. Emäntäkin nauttii, koiruus on metsäretkillä kuin ihmisen mieli. Vain purossa kahlailut jäävät väliin pienessä pakkasessa. Kallion lohkareilla menee portugeesi todella lujaa. Ylös ja alas kymmeniä kertoja. Koiruutta ei tarvitse nukutella illalla.
Koimme viime viikolla jännittäviä hetkiä. Ike söi lasten multitabs tabletteja kolmekymmentä, ne sisältävät ksylitolia. Eläinlääkärin kanssa neuvoteltiin kiivaasti. Saimme koiran oksentamaan suolan kanssa. Eläinlääkäri antoi niin tiukkoja neuvoja asiasta, että pelkäsin tuota suolajuttua enemmän kuin ksylitolia. Ike oli oksentamisen jälkeen aivan normaali itsensä, söi ja joi aivan normaalisti. Illalla se etsi makuupaikkaa tavalliseen tapaan ja vaihtoi paikkaakin kolmisen kertaa. Sitten se löysi mukavan paikan makuuhuoneen oven edestä. Minä ryhdyin puuhaamaan nukkumaan menoa vähän ajan päästä, onneksi. Ikellä olivat verensokerit laskeneet niin, että se oli aivan jäykkä ja silmät tuijottivat mitään näkemättä. Eläinlääkäri oli varoittanut mahdollisuudesta, joten hieroin hunajaa ikeniin. Vähän ajan päästä koiruus palasi elävien kirjoihin. Yön laitoin parin tunnin välein hunajaa Iken suuhun. Sen jälkeen se on ollut taas vauhdikas oma itsensä.
Minä taas en varmaan ikinä unohda tunnetta jäykkää koiraa koskettaessa. Tuo koiruus on luikerrellut sydänmeeni, hämmästyin itsekin epätoivoa joka valtasi mielen ja helpotusta kun Ike selvisi. Se on meidän turre ja perheenjäsen. Ja kyllä, pojille on pidetty tiukka sanainen kertauskurssi siitä mitä voi jättää pöydälle ja mitä ei.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Lempi lenkkimaasto

Tässä maastossa juostaan tosi lujaa. Ike menee puiden alitse ja juoksee kivien ylitse. Aivan kuin koiruus ahmisi metsää, joka paikkaan pitää ehtiä.
Ikellä on ollut kurja aamu. Sadesää ei ole vesikoiran lempisää. Kuistilta ja portailta pitää kuikuilla, vasta pakottava tarve saa sen kastelemaan itsensä. Samaa ongelmaa ei kyllä metsäpurossa ole.

tiistai 29. syyskuuta 2009

Purossa kahlaamisen riemu

Viikon kuva. Viime sunnuntain purossa kahlailua. Vesikoira nauttii vedestä koko rahan edestä.

Ike on luonnossa kuin kotonaan. Nauttii ympäristöstä, hajuista ja liikunnasta.
Vahtivaistoakin on ruvennut löytymään. Ike haukkuu todella harvoin, siis todella harvoin. Muutama ilta sitten koiruli aloitti haukun ovella, jonka jälkeen siirtyi vahtipaikalle nuorimmaisen viereen ja todella näytti siltä kuin olisi vartiossa. Minä sain vilkaisun ja kuin kehoituksen käydä selvittämässä mikä siellä liikkui. Ulkovalot syttyivätkin liiketunnistimella haukun aikaan, mitään en enää nähnyt mutta pimeässä ei kyllä oikein tehnyt mieli varmistaa mitä siellä oli. Naapurin koirat olivat aloittaneet kovan haukun samana iltana, joten jokin tai joku oli liikkeellä. Meillä ei kuitenkaan ole hätää kun on noin valpas kaveri seurana.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Huolikoira

Ei, en tarkoittanut, että Ikestä olisi ollut huolta. Päinvastoin, Ikestä on paljon iloa. Tarkoitan sitä, että kun kuljin Iken perässä metsässä ja puron varressa tunsin kuinka huolitaakkani valui hartioilta metsään. Väsyneenä en muista milloin olisin hymyillyt tai nauranut ääneen niinkuin tänään. Minun huolikoirani, lämpöpatteri varpailla.

perjantai 25. syyskuuta 2009

Ike pääsee metsään

Sunnuntaina on taas Iken lempipäivä. Menemme lihaksia kasvattamaan metsälenkille. Kamerankin ajattelin varata mukaan, että saisimme uusia mukavia kuvia. Sitä ennen ei kuvia valitettavasti tule, kaikki kun on sitä samaa. Kuvia Iken takapuolesta tai selästä, koiruli kun on ulkona varsin nopea liikkeissään.
Eläinkaupasta löytyi uusi herkku, selkänikamat. Meillä ei ole koskaan lojunut sisällä näin paljon erillaisia ruumiinosia. Luut ovat vielä ihan "kivoja", onhan minulla sentään hirvenkallokin seinällä ihan sisustus mielessä. Ruokatorvissa, kuivatussa munuaisessa ja mahassa on niiiiin vinha haju, että tarvitsee todella rakastaa koiraansa, että antaa noiden lojua ympäri kämppää. Imeskelty ja raadeltu sonnin "suti" aiheuttaa myös taatusti inhon väristyksen sen lässähdettyä, koirasi antamana lahjana, jalallesi. Jotenkin pelkään, että nämä anatomian oppitunnit jatkuvat hamaan tulevaisuuteen.
Kaiken korvaa: Kun istumme yhdessä portailla. Menemme yhdessä nukkumaan, kun Isäntä on lähtenyt yöhön töihin.Kun kuulen Iken huokauksen kun se asettuu sänkyni viereen lattialle, kolahduksen kun se putoaa suorilta jaloilta maate. Nään katseen ulkona kun se kääntyy katsomaan ihmetellen ,mitä tämä on. Kun se tunkee takapuolensa sohvalla syliini. Kun se istuessani työntyy niin lähelle. Kuinka se pyytää ulos pehmeällä kirsun tökkäyksellä. Kaiken korvaa se, kun se vain on.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Puolukka koira

Ike on osoittanut olevansa oikea marjanoutaja. Metsäretkillä matka käy marjamättäältä marjamättäälle. Puolukka on suosikki.
Eilen illalla meillä olikin melkoinen jännitysnäytelmä kun hirvi ilmestyi samoille lenkkipoluille. Onneksi olimme sekunttia aikaisemmin laittaneet Iken autoon ja olimme itse keräilemässä sienipussit ym. autoon. Kenenkään ei tarvinnut siis juosta minnekkään kun iso eläin kulki ohitsemme. Jännää se kyllä oli.
Matkalla saimme taas todisteen kasvusta. Ikehän ei juuri hauku, mutta nyt piti auton pysähtyessä huoltoaseman pihaan sanoa vuh, syvällä rintaäänellä. Iso poika äänessä.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Takiaiset

Meillä on Ikeä harjattu tavallista ahkerammin. Jostain syystä koiraa viehättää koko pellon takiaisrikkain kohta. Eilen harjattiin pitkän kaavan mukaan ja osa kiusankappaleista irroitettiin sormin. Tänään on vuorossa uusinta kierros ja pesu. Isäntä paineli ulkoilun jälkeen niitto hommiin, joten toivoa takiaisvapaasta ulkoilusta on.
Ikellä on alkanut pentukarva hivenen irrota. Vielä ei tarmokaskaan harjaus irrota suurempia määriä karvaa mutta selvästi on ilmassa karvanvaihto. Taas yksi merkki siitä miten Ike kasvaa.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Bongaa onnellinen koira

Viikon kuva. Jossain tuolla kuvassa vilistää tuulen nopeudella onnellinen koira. Ikestä ja emännästä ei ole parempaa paikkaa kuin puro ja metsä.
.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Portailla törröttäjät

Ikellä on pehmeä kirsu, sillä voi tökätä kun haluaa ulos. Pienen pieni tönäisy ja istuminen, on varmin tapa päästä ulos, sen Ike on oppinut.
Työni on alkanut täydellä vauhdilla ja sen huomaa hauvan käytöksestä. Ei Ike tee mitään pahaa saadakseen huomiota. Se vain haluaa istua hyvin lähellä, joskus jopa sylissä.
Ulkoilua harrastamme yhdessä. Minä ja Ike vieri vieressä portailla, katsellen tuulen heittelemiä lehtiä ja kuunnellen puiden ääniä, kun tuuli tarttuu niihin. Ihan yliihanaksi asian tekee se, että Ikellä on sydänmen mallinen kirsu. Olen huomannut, että portailla on paljon mukavampi istua nyt kun on lämmin kaveri kyljessä. Välillä pieni hipaisu olkapäähän, kuin muistutukseksi, minä olen kanssasi.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Koiran elämää

Ike on jo niiiiiin iso poika. Valtavat luut ovat lempi jyrsittävää, perheen lisäksi. Hormoonit ovat myös ottamassa teinistä vallan. Meillä tulee pieniä sini-mustia fleece peitteitä harvase ilta.
Kävimme pitkästä aikaa "perämetässä" Ike oli todella onnellinen. Sai juosta vapaana mielinmäärin ja kahlata purossa. Ikestä oikein huokui onnellisuus ja rauha. Kaikki kiinnosti suunnattomasti ja välillä ohi juostessa piti pehmeällä nenällä tökätä vain siitä ilosta, että oli olemassa. Paikka on ihmisen ja koiran paratiisi, kuivaa kangasmetsää ja ihana hiekkapohjainen luonnon puro. Hiljaisuus niin täydellinen, että luulee joutuneensa toiseen maailmaan.


Ike kahlasi purossa ja maistoi saniaiset. Lehtien liike vedessä oli kiehtovaa.


Välillä piti tarkastella puuston kasvua sekä hirvien jälkiä. Oma perhe piti pitää lähietäisyydellä ja ajaa kasaan laskettavaksi ettei kukaan katoaisi. Kaikenkaikkiaan täydellinen päivä koiran elämää.


maanantai 31. elokuuta 2009

Muutos suunnitelmiin.

Emäntä on palannut reissusta ja yrittää sopeutua Suomen oloihin. Koiruus oli niin onnellinen palattuani etten moista ole nähnyt, sai jopa ilopissat anteeksi:) Sen verran on syksyn suunnitelmat muuttuneet, että Ike tekee ensiesiintymisen Seinäjoella eikä Hyvinkäällä. Soittelimme kasvattajan kanssa ja koska hän ystävällisesti esittää Iken niin lähemme minne Katariina menee:) Eli syksyllä Iken suunnitelmiin kuuluu Seinäjoki ja Jyväskylä. Katsellaan sitten sen jälkeen tulevaisuutta kun vähän ollaan jyvällä miten nuo näyttelyhommat menevät. Iken äiti kävi luonnetestissä ja todella hyvin meni. Onnea.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Isännän hoivissa.

Ike on muutaman päivän poikaporukassa. Emäntä lähtee reissuun ja jättää miesenergian jylläämään. Ihan pikkaisen on jo etukäteen ikävä kaikkia miehenpuolikkaita. Ensi viikolla kun palaan laittelen blogiin uusia kuvia. Kävimme trimmissä maanantai aamulla. Parta jätettiin pitkäksi mutta pylly on samettia.

torstai 13. elokuuta 2009

Punkkivaara

Hätätilanne, punkki päässä. Uhri rauhallinen, henkilökunta pienen sähläyksen jälkeen ammattitaitoinen. Pikavauhtia punkkirauta kaupasta ja punkki päästä. Desifiointi päälle ja hälytys ohi. Ensi kerralla olemme jo vanhoja tekijöitä, valitettavasti.
Tilanne hämmensi, koska Ukko Kulta on asunut tällä paikalla yli neljäkymmentä vuotta ja näki ensimmäisen punkin nyt, Iken päässä. Nyt suhtaudumme punkkivaaraan kotipihassakin toisella vakavuudella. Koira ja pojat pääsevät punkkisyyniin tasaisin väliajoin.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Porrasvahti

Iken lempitouhua on ulkoilu. Sisällä huijataan emäntää pyytämällä ulos vähän väliä. Luulin jo jonkin vatsataudin iskeneen mutta selvisi, että Ike vain nauttiin portailla istumisesta ja makoilusta. Kesäsade kun "estää" oikean ulkoilun:) Iken mielestä. Tänään sitten olemme palauttaneet mieliin sen, että ulos voi olla jotain oikeaakin asiaa.

tiistai 11. elokuuta 2009

Kenkä hommia

Ikellä on ollut tavallista tylsempi päivä. Henkilökunta kun on ollut suurimmaksi osaksi varattuna kaksijalkaisten jälkeläisten tarpeisiin. Joten Ike on paneutunut kenkä hommiin. Tylsyyttä on karkoitettu kaikenlaisin uusin kokeiluin. Nahkakenkien ja lenkkareiden maut eroavat selvästi toisistaan jäljistä päätellen. Henkilökunta on tullut siihen tulokseen, että säästä huolimatta teemme huomenna piiiitkän lenkin:)

maanantai 10. elokuuta 2009

Vilvoittelua

Koiruus ulkoilee illalla, jolloin on vähän vilpoisempi. Kaivelu on ihanaa ilmasta huolimatta.

Koiruus nauttii myös poikien leluista. Pitkin peltoa kuljetetaan kaikenlaisia autoja ja palloja.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Jaa minäkö?

Olemme päässeet ilman tuhoja tähän asti. Nyt on sitten tullut ensimmäinen tuho, Esikoisen kännykkä kärsi kämmottavia Iken käsittelyssä. Olimme päivän rippijuhlissa. Ike oli kokenut olonsa yksinäiseksi huolimatta hoitajan ulkoilutuksista. Kännykkä oli pöydällä mutta todistetusti koiran ulottuvilla. Poikia on muistetettu puhelimista useaan otteeseen, nyt oppi meni vaikeimman kautta perille.

Ike on todella laumaansa sitoutunut, sen todisti viime yö. Ike kävi myöhään ulkona, isäntä antoi oven olla auki. Nukkumaan mennessä kukaan ei katsonut oliko ovi kiinni. Hyvä me! Aamulla kun Ike pyysi ulos huomasin oven olleen auki koko yön. Ike siis nukkui koko yön lattialla sänkyni vieressä ja pyysi ulos huolimatta avoimesta makuuhuoneen ovesta ja ulko-ovesta. En ole vielä osannut päättää kummasta olin enemmän huojentunut siitä, ettei mitään isompaa kömpinyt sisään vai siitä, ettei Ike lähtenyt seikkailemaan minnekkään. Sen kyllä päätin, että muistutan Ukko kultaa ovesta tai tarkistan asian tilan illalla.

perjantai 7. elokuuta 2009

Hiekkakoira

Meillä asustaa varsinainen hiekkakoira. Yökaste tarttuu aamulenkillä Ikeen ja sen jälkeenhän on "pakko" piehtaroida hiekassa. Jätin Iken tarhaan ja kuistille kuivumaan vähäksi aikaa ennen sisälle menoa. Ilmeeet olivat anovan epäuskoiset, ei kai kukaan tosissaan häntä jätä kymmeneksi minuutiksi yksin.

Teimme Iken kanssa lenkin helteestä huolimatta eilen päivällä. Koiran kieli oli lopussa kyllä jo kohtuullisen pitkällä ulkona. Ikestä on ihana romuta kylätiemme ojanpohjia. Yllämme kaarteli todella matalalla helikopteri, pörräys uhkasi häiritä jo minuakin mutta Ike ei ollut moksiskaan.Tänään on tulossa vähintään yhtä kuuma päivä, joten tyydymme lenkkeilemään vapaana omalla pellolla. Virtaa voi purkaa pallon perässä siinäkin.

torstai 6. elokuuta 2009

Onni on oma pelto

Ikellä on onnea. Joka ilta saa juosta omalla pellolla niin paljon kuin jaloista pääsee. Ike myös pääsee... Vauhti huimaa heikompia, juoksuun kun liitetään hivenen kaivamista ja pallon noutoa niin ilta on täydellinen. Ulkoilun jälkeen voikin sitten nukkua tussuttaa pitkälle aamuun. Iken aamu on alkanut kesällä vasta kahdeksan yhdeksän aikoihin, joten unta kyllä tällä koiruudella riittää. Niinhän sitä sanotaan. että nukkuessaan kasvaa. Kuten kuvasta näette, Ike on nukkunut ja kasvanut paljon.

Jos on tarpeeksi päättäväinen voi päätyä Kiinaan

Ike rakastaa... kaivaa filleriä, hienoa hiekkaa. Emäntä pitää sitä koiran haluna matkustaa maan äääriin, niin päättäväisesti koiruus menee maan sisään:).




Mitäs katsotte? Tein parhaani mutta kallio tuli vastaan. Huomenna kokeilen toisesta paikasta.


Onneksi pallo lohduttaa vähän vaikka se ei matkailua kokonaan korvaa. Sisään mennessä joudumme kiertämään kuistin kautta. Parta ja vähän muutakin joudutaan siistimään ennen unia.








keskiviikko 5. elokuuta 2009

Äiti ja poika

Kasvattaja Katariina valokuvautti vielä ennen pentutapaamisesta poistumistamme äiti Jazzyn ja Iken. Iken poseeraus ei vielä aivan suju mutta harjoituksia jatketaan kovasti, kohti syksyn näyttelyitä. Yllä siis äiti ja alakuvassa poikansa Ike.



Viimeinkin sain itsestäni irti päivityksen

Ike otti kesäisessä pentutapaamisessa rennosti. Pitkä matka väsytti ja välillä piti tutustua kasvattajan koirien luuhun.

Tapaamisessa Hämeenkyrössä olivat paikalla äiti Jazzy, pojat Bosse ja Ike sekä tyttö Kerttu. Puolet lapsista ei päässyt tällä kertaa paikalle. Sääli, koska meillä kaikilla oli niin mukavaa:) Kiitos Katariina. Lisää kivaa tuli siitä, että paikalla oli myös kasvattajan Samu ja Olga portugeesit ja vieraileva tähti Ronja. Vauhtia riitti ja koirilla oli mukavaa.

Välillä vauhtia riitti niin, että osa porukasta pääsi jäähylle. Näppärästi Ronja kuitenkin ilmestyi aidan toiselle puolelle ajoittain.
Päivä oli kaiken kaikkiaa onnistunut, emmekä katuneet hetkeäkään sitä, että ajoimme päivän aikana nelisen sataa kilometriä. Oli mukava tavata portugalinvesikoiria omistavia ihmisiä ja jutella koirista. Mukavaa oli myös tavata muutama rotua harkitseva ihminen. Koirien peuhaaminen ja iloisuus oli palkitsevaa, Ike rukka kyllä kärsi matkaväsymyksestään eikä ollut aivan oma itsensä(lue riehakas)

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

City koira

Viikko on vierähtänyt hurjaa vauhtia. Iken kanssa olimme maanantaina toisen kerran koulussa. Ike nauttii muista koirista, autoista ja ihmisistä.
Katsekontaktin otto sujuu hienosti. Istuminen on tosi hallussa. Maahan käskyä harjoittelimme, neljännellä kerralla namin kanssa alasmeno seisaalta onnistui hyvin. Kotonakin on harjoiteltu ja homma alkaa toimia. Tänne käskyä Ike tottelee ilolla. Sitten se mikä ei suju ollenkaan. Rauhoittuminen on Ikelle tosi hankala paikka. Pientä esimurkkuakin on ollut havaittavissa mikä ei helpota hommaa. Kotona sitten eilen makoilimme päällekkäin ja "rauhoituimme" ohjeiden mukaan. Jatkan tuota harjoitusta joka päivä iltaisin. Iken on ymmärrettävä, että meillä minulla on kovin haukku. Ike on todella sosiaalinen, iloinen ja reipas. Ike on myös jokseenkin iso egoinen. No, sittenhän meitä on useampi tässä talossa. Tämä vain vaikuttaa siihen, että otan tuon koulutuksen vieläkin tarkemmin ja vakavammin kuin muutoin ehkä ottaisin.
Ikellä on muuten vaihtumassa hampaat, osa on jo vaihtunut. Tehosterokotuksen se saa perjantai aamuna. Kasvu on hurjaa, Ike on tosiaan teini. Todellinen vesikoiran luonne paljastuu kun pitäisi mennä sateella ulos, herra katsoo minua todella epäuskoisesti silmiin. Eihän vesikoira vesisateeseen pissalle voi mennä. Maallahan tassut voivat rapaantua ja kastua.

tiistai 19. toukokuuta 2009

Koulussa oltiin

Kesä kun lähenee niin kiireet kasvaa. Minulla on tosi väsynyt pikku koiruus seurana. Ike oli eilen ensi kertaa pentukurssilla opiskelemassa käyttäytymistä. Minulle selvisi, että meillä on jo moni perusasia hallussa. Ike istuu tosi hienosti, malttia löytyy myös odotteluun. Tänne käsky on hallussa. Ilahduttavinta oli ehkä koko jutussa se, että Ike kohteli kaikkia iloisen innostuneesti. Kaikki oli kivaa, ihmiset ja koirat. Ohjaaja mainitsikin Iken sosiaalisesta luonteesta erikseen. Väsyttävää tuo on kyllä pikku koiralle, kaikkiaan melkein kolme tuntia. 45min kouluun siellä tunti ja sitten 45min takaisin.
Ike on viime viikolla käynyt pesulla ja föönattukin on harjoituksen vuoksi. Kynnet on leikattu ja korvat putsattu. Painoa oli viime viikon perjantaina noin 11 ,2 kg. Oma silmä onkin tottunut Iken kokoon mutta kun koulussa oli portugeesi neito, oli koko ero ja rungon mallin ero huomattava. Ike on äijä. Parturoin Iken vielä ensi viikolla, niin, saa turkki kasvaa sitten pari kuukautta ennen näyttelyä. Näillä näkymin olemme Ikaalisiin menossa, juttelen vielä kasvattajan kanssa, jospa saisimme esittely apua. Ike on saanut nyt toisen matokuurin rokotusten välissä. Herra nauttii sen istuen ja pyytäen. Pojat sanovatkin, että Iken nimi olisi voinut olla Katajakonnun Fiksu Iksu.

lauantai 9. toukokuuta 2009

Kesä suunnitelmia

Emännällä on kaasujalka on ollut painava, kun on liikuttu paikasta toiseen . Ike on saanut harjoitusta auton kyydissä oloon. Paha olo vaan tahtoo tulla tosi usein. Keksisiköhän kukaan siihen mitään apua?
Muuten meillä menee kivasti syödään, ulkoillaan ja nukutaan. Iso koiruus oppii koko ajan tapoja ja on helpompi ohjattava. Hajut aiheuttavat Ikelle kyllä ylimääräisiä viirauksia. Jos uunissa on vaikka kanaa, koiruus kuljee talossa nenä kohti kattoa ja yrittää ymmärtää mistä se tuoksu tulee.
Kasvattaja soitteli pentutreffeistä ensi viikonlopulle tai kesäkuun alkuun. Olisi tosi kiva nähdä Iken sisaruksia, miten kukin on kehittynyt. Ensimmäisiä näyttelyitäkin mietittiin. Olisiko startti elokuun alussa Ikaalisissa kasvattajan avustamana? Ajattelin huomenna katsella kennelliiiton sivuilta näyttelyitä lähiseudulta. Ike on nyt kolme kuukautta ja yleensä pentu sarjat ovat 5-7kk ja 7-9kk ehdimme myös käydä pentukoulutuksen ennen elokuuta, joten sekin puoli pitäisi olla kunnossa.

tiistai 5. toukokuuta 2009

Lätäkkö päivä

Vesikoiran unelma. Vettä joka paikassa. Lätäköt ja ojat piripinnassa. Kevään hajuja enemmän kuin pienen koiran pää kestää.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Ulkoilu, lepo ja ravinto

Iken kasvu vauhti jatkuu. Ilmeisesti nuo otsikossa olevat asiat ovat tasapainossa, koska Ike 12 viikkoa painaa 10 kg. Koira on lihasta täynnä, reisilihakset ja pakarat näkyvät todella hyvin Iken lepäillessä vatsallaan jalat suorina taakse, on muuten Iken lempiasentoja.
Eilinen poikien mönkijä päräyttely ei Ikessä kummia intohimoja herättänyt. Omat touhut olivat ulkona huomattavasti mielenkiintoisempia kuin lähellä kiitäneet vekottimet. Hyvä niin.

lauantai 2. toukokuuta 2009

Ike kasvaa silmissä

Meillä on vapun vietto ollut rauhallista. Ike sai ensimmäisen rokotuksensa vapunaattona. Eläinlääkärissä käynti meni todella hienosti. Samaan aikaan lääkärille odotti kiharakarvainen noutaja, uros. Ikeä hieman ihmetytti miksei tutustumista tällä kertaa sallittu, turvallisuus syistä koiruudet pidettiin erossa. Vanha herra kun ei suvainnut toisia uroksia, vaikka nämä olisivat pentuja. Saimme ohjeet madottaa Ike kahden viikon päästä ja neljän viikon päästä menemme tehosteelle. Samalla matkalla saimme vesikoiria trimmaavan henkilön puhelinnumeron, johon ajattelimme pirauttaa ensiviikolla.

Aattoiltana meillä oli varjellus matkassa. Talossamme on kuisti, jossa on koristelaudoitus hyvin tiheässä ja portti, joka tekee tilasta lapsi ja koira ystävällisen. Laitoin Iken rauhoittumaan pikkaiseksi aikaa tilaan, koska kielloista huolimatta vierasta hammastettiin. Kuistilla on ikkunan vieressä seinän puolella kukkapöytä. Kaiteiden vieressä ei ole mitään, jotta lapset tai eläin ei pääsisi nousemaan sille ja putoamaan kaiteen ylitse. Ike oli yksin kuistilla lyhyen aikaa ja kun menin katsomaan oliko viesti mennyt perille, näin mitä oli tapahtunut. Ike istui kukkapöydällä, pöydän korkeus on noin 85 cm, lasinsirpaleiden seassa. Minut nähdessään Ike loikkasi kuistin lattialle, jossa oli lisää lasinsirpaleita. Minusta tuntui, että sydän pysähtyi. Huusin Ukko Kultaa apuun ja nostin koiran sisään. Yritin nähdä mistä tulee verta ja miten on käynyt. Olohuoneen lattialla kävimme koiraa läpi käsikopelolla, tassujen välejä myöten. Kun pystyimme säikähdykseltä tajuamaan jotakin, huomasimme ettei koirassa ollut yhtään haavaa. Ike oli ihan vahingoittumaton. Menin kuistille katsomaan mitä oikein oli tapahtunut, Ike oli jotenkin kapeassa tilassa onnistunut hyppäämään pöydälle, rikkomaan ison riihimäen lasitölkin, jossa oli käpyjä ja selviämään ilman vahinkoja. Ainoat vahingot olivat emännän ja isännän nyrjähtäneet sydämet. Sitä en käsitä vieläkään, miten ilman vauhtia, koira on päässyt niin korkealle. Ilmeisesti metsäretkemme ovat totisesti kehittäneet Iken lihaksia. Olin kuvitellut ottaneeni kotona huomioon vaaran paikat ennen torstai iltaa mutta nyt katselen kotia aivan uusin silmin.
Meillä oli Iken kanssa aivan ihana aamu. Kiersimme yli tunnin ulkona ja Ike sai leikkiä pihassa pallon noutoa. Sisälle tultuamme, koiran syötyä, kampasin Iken turkin. Koiruus ei ollut edes kovin uninen mutta todella hyvin kampaaminen sujui. Etutassut alkavat olla jo aika pörröiset ja parta kaipaa lyhennystä.
Ike on oppinut hyvin mitä häneltä odotetaan, kun sanotaan tänne, istu ja hyvä. Nuo käskyt sujuvat huomaamatta päivän aikana. Sisälle tultuaan Ike pysähtyy eteiseen kun sanon pyyhe ja antaa kuivata tassunsa. Vapaa sanaa harjoitellaan tänne pyyntöjen jälkeen. Kun kutsun Ikeä annan makupalan ja sen jälkeen sana vapaa. Sellaiset sanat kuin irti ja alas ovat vielä vähän hakusessa:)


keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Kuulumisia

Ikellä on ollut uutta puuhaa. Pahvilaatikoista on mukava etsiä nameja. Emäntä jopa teki ensimmäisestä laatikosta aivan liian helpon, Ikellä meni noin 2 sekuntia ratkaista tehtävä. Niinpä olemme vaikeuttaneet tehtäviä. Fiksu koira ratkoo niitä mennen tullen.
Huomenna aamulla käymme eläinlääkärillä ensimmäisessä rokotuksessa. Emäntää taitaa jänskittää enemmän kuin koiraa. Onhan se jännä nähdä miten Ike tuossa uudessa tilanteessa käyttäytyy. Maanantaina Esikoisen harkkojen aikaan urheilukentän ympäristössä tehty lenkki oli aivan ihana. Vastaantulijoita hurmattiin siitä vaan. Iken trimmaus herätti huomiota ja ihmetystä. Alamme osata trimmauksen historian ulkoa 1600-luvulta asti:)
Ikellä on hyvä muisti mutta lyhyt. Aamulla pitää kokeilla onko eilen kielletyt jutut vielä kiellettyjen listalla. Käymme aamulla tietyn keskustelun läpi ja päivää kohti muisti alkaa palailemaan pätkittäin. Toisaalta Ike antaa hoitaa todella hyvin kynnet, korvat ja kampaamisen. Vaikka Ike olisi hivenen villillä päällä, kampaaminen onnistuu:)

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Vapaana lenkkeily pannassa



Ike on aina pienen pannassa tehdyn ulkoilun päätteeksi päässyt juoksemaan vapaasti. Nyt ne vapauden hetket ovat vähän aikaa poissa. Kuovit ovat alkaneet soitimensa ja kaikilla pelloilla ympärillämme on pariskuntia lisääntymispuuhissa. Lintujen pitää saada tietysti olla rauhassa mutta toinen puoli on se, että kuovi on iso lintu. Sillä on tosi pitkä ja terävä nokka. Joten kaikkien turvallisuuden vuoksi menemme joskus metsään revittelemään ja nyt harjoittelemme urakalla pannassa oloa.
Kuvaa on vähän käsitelty mutta se ei himmennä mallin upeaa ulkomuotoa.

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Sää muuttuu

Vielä kolme aamua sitten lenkeilimme näin lumisissa ja siisteissä maisemissa. Nyt 11 viikkoinen ja 8kg 800g painava vesikoiruus voisi olla savikoiruus, raparalli on alkanut. Tänään olemme saaneet ulkoilla parinkymmenen asteen lämmössä. Todella pitkämielisesti Ike antaa kuivata tassut pyyhkeeseen ulkoa tullessa. Minusta tuntuu, että nuo kaksi jalkaiset pikkutihuni tuovat rapaa enemmän sisään kuin Ike. Totuuden nimissä on sanottava, että olen Iken huuhdellut kokonaan viimeisen ulkoilun jälkeen. Tuo on tuonut ilta- ja yöajalle vähän vähemmän pölyä huusolliin. Ja imuria en vaihtaisi, olen kävelevä Dyson mainos.
Ikellä on ollut jännittävää parina viime päivänä. Eilen teimme tuttavuutta kahden naapurin uroskoiruuden kanssa. Arvo ja Paavo ottivat tilanteen tyynesti ja Ikestä olen suorastaan ylpeä. Pieni koiruus osasi hienosti lähestyä ja ymmärtää, että ollaan huomattavasti häntä arvokkaammassa seurassa. Sopivan nöyrä mutta reipas ja iloinen. Leikkimään ei eilen kuitenkaan ison terrierin kanssa ryhdytty, turvallisuus syistä. Paavo skottina oli saman kokoinen ja sovimme Paavon kanssa treffit tälle päivälle.
Tänään Ike autoili pariin otteeseen. Ike sai sopivan uuden hihnan ja leluja, jotka kiinnostavat enemmän. Lisäksi menimme neutraalille alueelle läheiselle pellolle, jossa koirat Paavo ja Ike saivat olla vapaina. Vanhempi herrasmies Paavokin intoutui leikkiin. Kaksi mustaa karvakasaa pyöri mudassa ja juoksi ympyrää. Välillä levättiin auringossa ja taas jatkettiin. Naapurin emäntä pääsee varmaan vain yhden koiran kanssa tänään lenkille. Meillä taitaa riittää pieni pissatuslenkki.

torstai 23. huhtikuuta 2009

Eväät on jahdattava

Paikallinen pieni eläintarvikekauppa ei saanut ruokaa kuin perjantaiksi. Lähdimme siis Pikku Ukon kanssa käymään naapuripitäjän vastaavassa. Ilahduin tosi paljon, valikoimaa riitti. Tuli hankittua turkin pesuaineet ja hoitoaineet. Uusi panta ja koulutusnameja. Tosi ystävällistä palvelua, 15kg ruokasäkki kannettiin autoon asti. Tapasimme myös viehättävän villakoira nartun, ikää 12 viikkoa, niin rauhallista koiranpentua en ole tavannut. Hän oli hyvin tietoinen itsestään vaaleanpunaisessa kaulapannassaan, jossa tietysti oli pieni kivellinen sydän. Very Chic !
Meillä eräs musta miestenmies taas pisti kaikkien lätäköiden kautta ympyrää. Ehti tökätä joka paikkaan ja riemuita rapaisuudestaan täysin rinnoin. Ehti myös antaa suukkoja ja öristä sylissä. Sen jälkeen rauhoituttiin sohvalle katselemaan Paavo Pesusientä.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Sohvalla röhnöttäjät


Ike alkaa olla jo kaveri kaikken kanssa. Naapuria piipahdettiin katsomassa, naapurin koirat tosin ovat pelottavia haukahduksineen. Menemme ensi viikolla tiistaina leikkikouluun tapaamaan saman ikäisiä ja kokoisia koiruuksia, harjoitus tekee mestarin. Näyttelyseisonta harjoitukset päätyvät ihmeellisiin ääniin ja asentoihin. Eilen seisominen päätyi mahalaskuun, Iken kaikki neljä jalkaa sojoittivat eri suuntiin kun koiruus röhnötti maassa. Omistaja taas vastasi niistä äänistä, epätoivoista naurua ja puhinaa.

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Pieni rapatassu

Mietin montako kiloa enemmän kohta yhdeksän kiloinen koira tuo rapaa ja hiekkaa sisään:) Onneksi on imuri ja tolu. Tässä hässäkässä ei uusia kuvia ehdi ottaa. Toivon, että viikonloppuna saisin kuvauksia tehtyä.

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Asettumisia

Ike on solahtanut perheen arkeen. Aamulla haetaan postia yhdessä ja jatketaan pienelle lenkille. Aamupalalla Ike saa oman ruuan, mallikkaasti istuen. Poikien lähdettyä kouluun Ike lepäilee. Päivällä ollaan pihahommissa porukalla. Ilta kuluu yleensä päiväulkoilusta toipuen ja pikaisesti ulkona piipahtaen. Yönsä Ike on nukkunut mallikkaasti koko ajan. Pikkusen muistutellen pentu on huomannut, ettei pureminen ole se juttu josta kotiväki innostuu. Ike on oppinut asioita niin helposti, että odotan pentukoulun alkamista innoissani, jospa minäkin oppisin asioita edes puolella tuosta nopeudesta.Ai niin, Ike örisee. Haukuta meillä ei oikeastaan ollenkaan.

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Asentoesittely

Ikeä paleli 8kiloa 200grammaa painavaksi koiraksi tosi paljon. Kiiruhdimme pikaisesti sisään. Ike saa olla myöhemmin tänään ulkona poikien ja Ukko Kullan kanssa mielinmäärin. Ulkohommat kun odottavat ihmisiäkin.

Yllä ja alla olevissa kuvissa on kaikki mitä Ike eilen puuhasi. Tosin pientä väliaika riekkumista harrastettiin mutta heti palattiin asentoon. Salamavalotkaan eivät aiheuttaneet tässä linssiluteessa mitään reaktiota.

Yritin äsken lukea aamulehteä, paino sanalla yritin. Ikellä oli hellyyden vaje. Pieni koiran peppu hiissaantui syliin ja siihenhän se sitten jäi. Vietimme laatuaikaa sylikkäin.


perjantai 17. huhtikuuta 2009

Lepopäivä

Eilen olimme aamulenkin jälkeen vielä ulkona koko perhe. Ulkohommissa vierähti useampi tunti ja Ike mukana tietysti. Tänään se on näkynyt yleisenä vetämättömyytenä. Aamulla Ike teki vain pienen pissausulkoilun. Päivällä ulkoilut ovat olleet piipahduksia ja väliajat on uni maistunut. Välillä on vähän riekuttu mutta sitten on matto taas kutsunut unille.

torstai 16. huhtikuuta 2009

Auringon ottoa ja ihania hajuja

Teimme Iken kanssa ihanan lenkin aamulla. Pakkanen oli tehnyt yöllä hangenkuoret ja peltoja pitkin tutkimme ympäristöä. Ike kuuntelee yläkuvassa viereisen pellon yllä kiertelevää joutsen pariskuntaa. Joutsenet ovat soitimella ja lentävät mahtavaa ääntä pitäen edestakaisin. Jos ensi yönä on pakkasta, nautimme huomennakin puhtain tassuin aamulenkin. Eilen nimittäin tiet olivat niiiiiin rapaisia, että koiruus pestiin pitkän kaavan mukaan.

Jouduimme kaatamaan yhden pihassa olevan pihlajan. Ilmeisesti myyrät ovat puikkineet ahkerasti oksien välissä, koska Ikeä kiinnostaa siellä olevat hajut aivan ylivoimaisesti.
Ike on haka ottamaan matolääkkensä. Omalla keittiössä olevalla räsymatollaan se istui ja otti yksi pala kerrallaan lääkkeensä, ilmeisesti kaikki kädestä tarjottu on vielä suurta herkkua.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Pentukoulu

Mitä se Tiiu kirjoittelee? Ikeä kiinnostaa olla mukana kaikessa.
Ike lähtee leikkikouluun. Meillä ei ole sopivan kokoisia tai luonteisia koirakavereita, joten lähdemme tapaamaan samankokoisia kavereita. Käymme muutaman kerran ennen pentukurssia leikkimässä leikkikoulussa. Autossa oloakin tulee kurssille menossa harjoiteltua. Kurssit ovat Jyväskylässä, joten ajelemme 45min suuntaansa.
Pentukurssin jälkeen jatkamme näyttelykurssille. Ensimmäisen koiran omistajana tuntuu, että ei nuo kurssit ainakaan pahaksi ole.
Matokuuri on aloitettu ja tänään varataan rokotusaika parin viikon päähän. Poseerauskuvaa yritin otta noin kolme kertaa, minulla on tosi hyviä puolikkaan koiran kuvia. Ike ei ollut oikein yhteistyöhaluinen, harjoitukset jatkuvat.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Tohinaa

Soittelin aamulla kasvattaja Katariinalle, kyselin Ikelle annettavasta matokuurista. Kymmenen viikkoa kun kopsahtaa tällä viikolla täyteen. Samalla kyselin Iken kasvuvauhdista, joka tuntuu tottumattomasta hurjalta. Onneksi perintötekijät selittävät kasvun:)
Ikellä on aivan ihanat etutassut,turrikat. Tassuilla Ike osaa pitää kiinni kaikenlaisia esineitä ja käännellä leluja. Soittelen huomenna Ikelle rokotusaikaa parin viikon päähän. Huomenna soitan myös pentukurssille menosta. Touhua ja tohinaa siis riittää. Ike pääsee myös pesulle, jospa sitten saisimme otettua ne poseerauskuvat.

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Tänään tälläistä


Tuo yllä oleva kuva kuvaa Iken aamua täydellisesti. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt.



Iken matkaharjoitukset jatkuvat. Eilen tehtiin pieni ajelu ja tänään varmaan jatkuu harjoitukset.


sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Se hyökkäsi ensin

"Vannon Tiiu, että se hyökkäsi ensin. Minä en ole tehnyt mitään. Ihan totta."

"Teen sinusta fleecepeitto suikaleita, olet vaarallinen ja tuhottava."
Ike rakastaa nujuuttaa ja painia omien peittojensa kanssa. Pieni koira tai ei nyt niin pieni enää, antaa peitolle kyytiä. Heittää päätään, jotta saisi peiton heilumaan. Välillä Ike käy tarkastamassa ettei emäntä ole kadonnut, sen jälkeen jatketaan. Syliin tunkeva portugeesi on niin pehmoinen ja hellyttävä.
Ikellä on kaksi jakoinen luonne, miellyttämisen halu ja rajojen kokeilu. Tiedän rajojen kokeilun olevan aikuusuuden kynnyksellä isompaa, joudumme silloin varmaan vääntämään asiasta. Eilen illalla tuijotimme toisiamme silmiin ja selvästi huomasi kohdan, jossa Ike päätti alistua ja uskoa käskyä. Ike on oppinut miellyttämisen halusta jo istuen odottamaan ruokaa. Todella usein istua käsky onnistuu hälinässä ja mielenkiintoisissa ympäristössäkin. On se fiksu:)