City koira

Viikko on vierähtänyt hurjaa vauhtia. Iken kanssa olimme maanantaina toisen kerran koulussa. Ike nauttii muista koirista, autoista ja ihmisistä.

Katsekontaktin otto sujuu hienosti. Istuminen on tosi hallussa. Maahan käskyä harjoittelimme, neljännellä kerralla namin kanssa alasmeno seisaalta onnistui hyvin. Kotonakin on harjoiteltu ja homma alkaa toimia. Tänne käskyä Ike tottelee ilolla. Sitten se mikä ei suju ollenkaan. Rauhoittuminen on Ikelle tosi hankala paikka. Pientä esimurkkuakin on ollut havaittavissa mikä ei helpota hommaa. Kotona sitten eilen makoilimme päällekkäin ja "rauhoituimme" ohjeiden mukaan. Jatkan tuota harjoitusta joka päivä iltaisin. Iken on ymmärrettävä, että meillä minulla on kovin haukku. Ike on todella sosiaalinen, iloinen ja reipas. Ike on myös jokseenkin iso egoinen. No, sittenhän meitä on useampi tässä talossa. Tämä vain vaikuttaa siihen, että otan tuon koulutuksen vieläkin tarkemmin ja vakavammin kuin muutoin ehkä ottaisin.

Ikellä on muuten vaihtumassa hampaat, osa on jo vaihtunut. Tehosterokotuksen se saa perjantai aamuna. Kasvu on hurjaa, Ike on tosiaan teini. Todellinen vesikoiran luonne paljastuu kun pitäisi mennä sateella ulos, herra katsoo minua todella epäuskoisesti silmiin. Eihän vesikoira vesisateeseen pissalle voi mennä. Maallahan tassut voivat rapaantua ja kastua.

Koulussa oltiin

Kesä kun lähenee niin kiireet kasvaa. Minulla on tosi väsynyt pikku koiruus seurana. Ike oli eilen ensi kertaa pentukurssilla opiskelemassa käyttäytymistä. Minulle selvisi, että meillä on jo moni perusasia hallussa. Ike istuu tosi hienosti, malttia löytyy myös odotteluun. Tänne käsky on hallussa. Ilahduttavinta oli ehkä koko jutussa se, että Ike kohteli kaikkia iloisen innostuneesti. Kaikki oli kivaa, ihmiset ja koirat. Ohjaaja mainitsikin Iken sosiaalisesta luonteesta erikseen. Väsyttävää tuo on kyllä pikku koiralle, kaikkiaan melkein kolme tuntia. 45min kouluun siellä tunti ja sitten 45min takaisin.

Ike on viime viikolla käynyt pesulla ja föönattukin on harjoituksen vuoksi. Kynnet on leikattu ja korvat putsattu. Painoa oli viime viikon perjantaina noin 11 ,2 kg. Oma silmä onkin tottunut Iken kokoon mutta kun koulussa oli portugeesi neito, oli koko ero ja rungon mallin ero huomattava. Ike on äijä. Parturoin Iken vielä ensi viikolla, niin, saa turkki kasvaa sitten pari kuukautta ennen näyttelyä. Näillä näkymin olemme Ikaalisiin menossa, juttelen vielä kasvattajan kanssa, jospa saisimme esittely apua. Ike on saanut nyt toisen matokuurin rokotusten välissä. Herra nauttii sen istuen ja pyytäen. Pojat sanovatkin, että Iken nimi olisi voinut olla Katajakonnun Fiksu Iksu.

Kesä suunnitelmia

Emännällä on kaasujalka on ollut painava, kun on liikuttu paikasta toiseen . Ike on saanut harjoitusta auton kyydissä oloon. Paha olo vaan tahtoo tulla tosi usein. Keksisiköhän kukaan siihen mitään apua?

Muuten meillä menee kivasti syödään, ulkoillaan ja nukutaan. Iso koiruus oppii koko ajan tapoja ja on helpompi ohjattava. Hajut aiheuttavat Ikelle kyllä ylimääräisiä viirauksia. Jos uunissa on vaikka kanaa, koiruus kuljee talossa nenä kohti kattoa ja yrittää ymmärtää mistä se tuoksu tulee.

Kasvattaja soitteli pentutreffeistä ensi viikonlopulle tai kesäkuun alkuun. Olisi tosi kiva nähdä Iken sisaruksia, miten kukin on kehittynyt. Ensimmäisiä näyttelyitäkin mietittiin. Olisiko startti elokuun alussa Ikaalisissa kasvattajan avustamana? Ajattelin huomenna katsella kennelliiiton sivuilta näyttelyitä lähiseudulta. Ike on nyt kolme kuukautta ja yleensä pentu sarjat ovat 5-7kk ja 7-9kk ehdimme myös käydä pentukoulutuksen ennen elokuuta, joten sekin puoli pitäisi olla kunnossa.

Lätäkkö päivä

Vesikoiran unelma. Vettä joka paikassa. Lätäköt ja ojat piripinnassa. Kevään hajuja enemmän kuin pienen koiran pää kestää.

Ulkoilu, lepo ja ravinto

Iken kasvu vauhti jatkuu. Ilmeisesti nuo otsikossa olevat asiat ovat tasapainossa, koska Ike 12 viikkoa painaa 10 kg. Koira on lihasta täynnä, reisilihakset ja pakarat näkyvät todella hyvin Iken lepäillessä vatsallaan jalat suorina taakse, on muuten Iken lempiasentoja.

Eilinen poikien mönkijä päräyttely ei Ikessä kummia intohimoja herättänyt. Omat touhut olivat ulkona huomattavasti mielenkiintoisempia kuin lähellä kiitäneet vekottimet. Hyvä niin.

Ike kasvaa silmissä

Meillä on vapun vietto ollut rauhallista. Ike sai ensimmäisen rokotuksensa vapunaattona. Eläinlääkärissä käynti meni todella hienosti. Samaan aikaan lääkärille odotti kiharakarvainen noutaja, uros. Ikeä hieman ihmetytti miksei tutustumista tällä kertaa sallittu, turvallisuus syistä koiruudet pidettiin erossa. Vanha herra kun ei suvainnut toisia uroksia, vaikka nämä olisivat pentuja. Saimme ohjeet madottaa Ike kahden viikon päästä ja neljän viikon päästä menemme tehosteelle. Samalla matkalla saimme vesikoiria trimmaavan henkilön puhelinnumeron, johon ajattelimme pirauttaa ensiviikolla.

Aattoiltana meillä oli varjellus matkassa. Talossamme on kuisti, jossa on koristelaudoitus hyvin tiheässä ja portti, joka tekee tilasta lapsi ja koira ystävällisen. Laitoin Iken rauhoittumaan pikkaiseksi aikaa tilaan, koska kielloista huolimatta vierasta hammastettiin. Kuistilla on ikkunan vieressä seinän puolella kukkapöytä. Kaiteiden vieressä ei ole mitään, jotta lapset tai eläin ei pääsisi nousemaan sille ja putoamaan kaiteen ylitse. Ike oli yksin kuistilla lyhyen aikaa ja kun menin katsomaan oliko viesti mennyt perille, näin mitä oli tapahtunut. Ike istui kukkapöydällä, pöydän korkeus on noin 85 cm, lasinsirpaleiden seassa. Minut nähdessään Ike loikkasi kuistin lattialle, jossa oli lisää lasinsirpaleita. Minusta tuntui, että sydän pysähtyi. Huusin Ukko Kultaa apuun ja nostin koiran sisään. Yritin nähdä mistä tulee verta ja miten on käynyt. Olohuoneen lattialla kävimme koiraa läpi käsikopelolla, tassujen välejä myöten. Kun pystyimme säikähdykseltä tajuamaan jotakin, huomasimme ettei koirassa ollut yhtään haavaa. Ike oli ihan vahingoittumaton. Menin kuistille katsomaan mitä oikein oli tapahtunut, Ike oli jotenkin kapeassa tilassa onnistunut hyppäämään pöydälle, rikkomaan ison riihimäen lasitölkin, jossa oli käpyjä ja selviämään ilman vahinkoja. Ainoat vahingot olivat emännän ja isännän nyrjähtäneet sydämet. Sitä en käsitä vieläkään, miten ilman vauhtia, koira on päässyt niin korkealle. Ilmeisesti metsäretkemme ovat totisesti kehittäneet Iken lihaksia. Olin kuvitellut ottaneeni kotona huomioon vaaran paikat ennen torstai iltaa mutta nyt katselen kotia aivan uusin silmin.

Meillä oli Iken kanssa aivan ihana aamu. Kiersimme yli tunnin ulkona ja Ike sai leikkiä pihassa pallon noutoa. Sisälle tultuamme, koiran syötyä, kampasin Iken turkin. Koiruus ei ollut edes kovin uninen mutta todella hyvin kampaaminen sujui. Etutassut alkavat olla jo aika pörröiset ja parta kaipaa lyhennystä.

Ike on oppinut hyvin mitä häneltä odotetaan, kun sanotaan tänne, istu ja hyvä. Nuo käskyt sujuvat huomaamatta päivän aikana. Sisälle tultuaan Ike pysähtyy eteiseen kun sanon pyyhe ja antaa kuivata tassunsa. Vapaa sanaa harjoitellaan tänne pyyntöjen jälkeen. Kun kutsun Ikeä annan makupalan ja sen jälkeen sana vapaa. Sellaiset sanat kuin irti ja alas ovat vielä vähän hakusessa:)