Viikon kuva

Yllä oleva tarkka koira on ehdottomasti viikon kuva maininnan arvoinen. Alla ollaan sitten odottamassa metsään lähtöä tosi säälittävän näköisenä. Ikellä on tapana lepuuttaa kuonoa anovan näköisenä milloin aidan raossa, milloin kuistin kaiteella.

Metsälenkit

Syksy on ihanaa aikaa, lämpöisen kesän jälkeen. Olemme suunnistaneet metsään lenkille todella useasti. Ike on kokeillut suohaudassa uimiset sekä purossa kahlaamiset. Lempitouhu onkin purossa kahlaaminen ja kasvien tutkiminen. Välillä sitten juostaan niin etteivät tassut maata koske.

Lyhyessä turkissa

Ike on ollut kesän alusta alkaen lyhyessä turkissa. Tämä look on nyt pysyvä olotila hivenen aikaa. Itselläni oli vaikeuksia aluksi sopeutua lyhyeen turkkiin. Niin sitä ihminen oppii tiettyyn juttuun. Ike oli pitkä tukka niin kauan ettei aluksi lyhyt turkkinen versio tuntunut omalta. Nyt huokailen turkin helppoutta. Pesun jälkeen kuivaus on niiiiiiin helppoa.

Metsälenkit ovat edelleen lempipuuhaa. Ikä tekee hivenen tepposia. Välillä kokeillaan edelleen oliko tuo nainen tosissaan. Tässä kuvassa muistellaan kuka on lauman huipulla. Odottelemme viimeisiä temppuja ennen kahden vuoden ikää. Ike kun on niin urosta, että. Sosiaalisuuden vastapainona kun löytyy vahtia ja mustasukkaisuutta.

Koettiin kesällä myös klassinen vahtikoira episodi. Koiranvahti pääsi sisään mutta ei ulos. Voitte uskoa, ettei emäntää naurattanut muutaman sadan kilometrin päässä. Tuttu ihminen kävi matkaa edeltävänä iltana hakemassa avaimet ja ohjeet hoitohommaan. Koira oli kuin yhtä heiluvaa häntää ja pusuista ei meinannut tulla loppua. Seuraavana iltapäivän vahtikoira päästi sisään vähän varautuneena mutta stoppi tuli ulko-ovella hoitajan yrittäessä takaisin ulos. Hoitaja selitti koiran olleen vahtikoiran perikuva. Luja, ei vihainen mutta ruumiinkielestä ja äänestä ei voinut erehtyä, ohi ei mennä. Hoitajalla on itsellaan pari isoa koiraan, joten hän oli viisaasti ottanut aikalisän. Neuvottelujen jälkeen kokeili rauhoittelua, kinkkuja ja aikaa. Tepsi niin ettei takaisin tarvinnut lähteä ajamaan. Meille kertoi Iken luonteesta taas lisää ja hyvä niin. Hoitajaa ei vaihdeta ja asia otetaan uusissa tilanteissa huomioon. Asia oli sinänsä jonkinmoinen yllätys. Jos olen kotona meille voi kuka tahansa kävellä sisään ja saa pusun ilman haukkua, koiralta siis. Enkä viitsi edes ajatella jos hoitaja olisi ollut vähemmän tuttu. Terve pää kuitenkin keikkuu tuon lihaksikkaan niskan päässä. Asia tehtiin selväksi ja sitten rauhoituttiin.

Kuranaama

Kuumissaan oleva karvapylly, kuranaama. Tarha on ollut ihan kiva paikka vaikka aluksi piti hivenen itkeä. Ilkeät karvattomat kiusaavat kun eivät anna tanssia traktoreiden seassa. Ike on tarhassa iltapäivät koska kevättyöt alkavat.

Ihana kuulla kuulumisia

Oli tosi kiva kuulla kuulumisia pentukurssi kaverista. Samalla muistelin millainen Ike oli vuosi sitten. Sieltä saadun opin mukaan olemme kehuneet ja palkinneet luokse tulevaa koiraa. Metsälenkeillä Ike saa juosta vapaana mutta kun se tulee itse luo, annan herkun. Herkun se saa myös jos se erehtyy katseen ulottumattomiin ja tulee kutsusta luo. Pihan rajat tuo veijari tietää jo liiankin hyvin. Luulen sen osaavan käyttää rajaa herkun saantiin. Sen ollessa vapaana ulkona se vilkaisee ikkunaa kuin varmistaakseen minun seuraavan ja lähtee rajaa kohti, siinä vaiheessa käy tänne kutsu ovelta ja herkku odottaa. En ole ollenkaan varma kumpi kouluttaa kumpaa.

Eilisen ja tämän päivän Ike ulkoilee tarhassa. Meillä kiertelee lähistöllä susihukkanen, joka vei jo yhden koiran vähän matkan päästä. Eilen myös lenkeilijä koiran kanssa oli saanut seuraa. Ike on niin armas, että olemme pelanneet varman päälle. Ulkoillaan tarhassa ja ulkona valvonnan alla (lue isäntä seisoo vieressä).

Karvapylly

Ja häntä heiluu näin... Turkki kaipaa todella trimmiä. Hännän leija jätetään kyllä, eihän muuten Ikeä vesikoiraksi tunnistaisi.

Kurakeliä

Yllä olevasta kuvasta voisi sanoa sen verran, että koko koira tuntuu olevan isoa viatonta kysymysmerkkiä.Ai, minäkö? Ike etsii hanskan, sukan tai vastaavan kun kukaan ei huomaa häntä. Sen jälkeen on huomio taattu ja fiksu koira tietää sen.

Kumikirsu:) Ikellä on tällä hetkellä puolipitkä turkki. Saimme aikaisemmin kevättalvella viestiä, jossa kerrottiin Iken veljen sairastuneen. Kyseessä on perinnöllinen tauti, addisonin tauti. Tästä seuraa ettei Ikeäkään voi näillä näkymin käyttää jalostukseen. Ensi säikähdyksestä kun selvittiin ja selvitettiin mitä tämä mahdollisuus tarkoittaa, päädyttiin ilmoittamaan vakio eläinlääkärille mahdollisesta sukurasitteesta. Tulehduksien hoito ja muu terveydenhoito on nyt entistä tärkeämpää. Onneksi meillä on asustanut perusterve koira. Sairastumisesta tiedon saatuamme näyttelypuolenkin ajattelu jotenkin lässähti ja päätimme leikata turkin lyhyemmäksi. Nyt pitäisi varata aikaa trimmiin ja tehdä "kesätukka", vallitseva kurakelikin tosin siivittää ajatukset lyhyeen turkkiin. Käytämme nimittäin lastaa lattian siivouksessa noin kolme kertaa päivässä:)

Kännykkäkuvia

Joku nimeämätön koiruus rakastaa lunta.

Koiralla kivaa

On kuulkaa vesikoiralla kivaa kun sataa lunta. Ike pyörisi ulkona koko ajan. Mikään ei ole niin kivaa kuin olla lumitöissä kaverina. Lattiaa saa luututa sulavan lumen vuoksi jatkuvasti. Pysyy huusolli harvinaisen puhtaana ennen kuin rapa alkaa roiskua.

Iken kasvua kun on seurannut, niin meille on käynyt selväksi oman rodun löytyminen. Miehen kotona on ollut useamman rotuisia koiria mutta portugalinvesikoira on hänenkin suosikkinsa. En osaa sanoa kuinka tyypillinen rotunsa edustaja Ike on mutta vähähaukkuisuus ja laumaan sitoutuminen on ollut ihana huomata. Iken kanssa on pentuna tehty paljon töitä sosiaalistamisen eteen. Se on kantanut hedelmää, Ike on kaikkien kaveri. Ihmiset ja koirat ovat ihania. Töitä tämän hömpän kanssa on saanut tehdä ja koko ajan täytyy tehdä. Suuri ego välillä unohtaa kuka se määräsikään. Ike on kuitenkin aiheuttanut sen, ettei rotua vaihdeta kun seuraavaa karvaturria joskus mietitään.

Uskaltaisikohan kehua

Ike vartioi nyt tosiaan innokkaasti. Sen tuloksena eilen sattui pieni välikohtaus. Ike bongasi kauempaa vievältä kylätieltä toisen koiran. Huomasin miten koira lähti tietä kohti kuin nato-ohjus. Siinä vaiheessa kun ehdin ovelle, Ike oli jo puolessa välissä tietä ja n. parikymmentä metriä toisesta koirasta. Kutsuin Ikeä kaksi kertaa tänne kutsulla. Koiruus palasi sisälle ja ratsasi käteni, jossa herkku odotti. Hyvin oli tieto syöpynyt palkkiosta aivoihin. Ukko Kulta soitti tutulle, joka koiraa ulkoilutti, koska emme nähneet miten Ike oli siellä käyttäytynyt. Tuttu kertoi ensimmäisen käskyn pysäyttäneen koiran ja toisen saaneen sen kääntymään ja lähtemään vauhdilla kotiin. Tänne käsky tuntuu toimivan paremmin kuin hyvin. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia. Ikestä ei ole nyt uusia kuvia vähän aikaan tulossa. Kamera hajosi ja uuden saan huhtikuun alussa, toivottavasti. Mennään vanhoilla kuvilla ja uusilla jutuilla siihen asti.

Reilun vuoden

Iksu joulukuussa. Suuri ja vahva. Emännän vahti.

Löysin kaupasta portugalinvesikoiran muovisena. Kaulassa oli nauha jossa luki Bo, Yhdysvaltain ensimmäisen koiran mukaan.

Ike rakastaa hankea. Emäntä luuttuaa lattioita ulkoilun jälkeen. Vesi valuu koirasta sen sulaessa ja samalla tulee luututtua lattia useaan kertaan viikossa, kyllä pysyy puhtaana talo:). Yllä oleva kuva on reilun kuukauden vanha, Iksu täytti silloin vuoden.

Iken vahtivietti on voimistunut koko ajan. Viime aikoina on ollut pakko muistuttaa mitkä ne rajat meillä on. Emäntä on muuttunut koko ajan tärkeämmäksi, nykyään pitää vilkaista minua ennen kuin totellaan muiden käskyjä. Varmistus pitää saada emännältä.

Partanaama

Yksi vanha julkaisematon kuva kuitenkin meidän partanaamasta. Tuoreempia odotellessa. Me kokeilemme sunnuntaina hangenkuoria, jospa silloin kuvattaisiin.
Mukavaa viikonloppua

Eteenpäin mennään

Blogitauon aikana Ikestä on kasvanut nuori mies. Teineyden iloja on saatu nähdä ja aikustumistakin on tullut esiin. Ike on kasvaessaan tullut koko ajan rakkaammaksi. Yli vuoden ikään ehtiminen on tuonut vahtiominaisuuksia pintaan. Iloisuus ja riehakkuus ovat kuitenkin Iken parhaita puolia.

Lempipaikka löytyy talon kulmalta mistä näkee pitkälle, joskus jopa sanotaan yksi vuh kun vieraampia pyörii lähistöllä. Ike rakastaa iltaisin maata sohvalla emännän tai isännän vieressä, yleensä selällään. Varautuneeksi Ikeä ei voi kuvata. Huomasin ettei tuoreita kuvia juuri ole mutta täytyy tässä kaivaa kamera esiin ja näyttää "aikuista koiraa" pian.