Kännykkäkuvia

Joku nimeämätön koiruus rakastaa lunta.

Koiralla kivaa

On kuulkaa vesikoiralla kivaa kun sataa lunta. Ike pyörisi ulkona koko ajan. Mikään ei ole niin kivaa kuin olla lumitöissä kaverina. Lattiaa saa luututa sulavan lumen vuoksi jatkuvasti. Pysyy huusolli harvinaisen puhtaana ennen kuin rapa alkaa roiskua.

Iken kasvua kun on seurannut, niin meille on käynyt selväksi oman rodun löytyminen. Miehen kotona on ollut useamman rotuisia koiria mutta portugalinvesikoira on hänenkin suosikkinsa. En osaa sanoa kuinka tyypillinen rotunsa edustaja Ike on mutta vähähaukkuisuus ja laumaan sitoutuminen on ollut ihana huomata. Iken kanssa on pentuna tehty paljon töitä sosiaalistamisen eteen. Se on kantanut hedelmää, Ike on kaikkien kaveri. Ihmiset ja koirat ovat ihania. Töitä tämän hömpän kanssa on saanut tehdä ja koko ajan täytyy tehdä. Suuri ego välillä unohtaa kuka se määräsikään. Ike on kuitenkin aiheuttanut sen, ettei rotua vaihdeta kun seuraavaa karvaturria joskus mietitään.

Uskaltaisikohan kehua

Ike vartioi nyt tosiaan innokkaasti. Sen tuloksena eilen sattui pieni välikohtaus. Ike bongasi kauempaa vievältä kylätieltä toisen koiran. Huomasin miten koira lähti tietä kohti kuin nato-ohjus. Siinä vaiheessa kun ehdin ovelle, Ike oli jo puolessa välissä tietä ja n. parikymmentä metriä toisesta koirasta. Kutsuin Ikeä kaksi kertaa tänne kutsulla. Koiruus palasi sisälle ja ratsasi käteni, jossa herkku odotti. Hyvin oli tieto syöpynyt palkkiosta aivoihin. Ukko Kulta soitti tutulle, joka koiraa ulkoilutti, koska emme nähneet miten Ike oli siellä käyttäytynyt. Tuttu kertoi ensimmäisen käskyn pysäyttäneen koiran ja toisen saaneen sen kääntymään ja lähtemään vauhdilla kotiin. Tänne käsky tuntuu toimivan paremmin kuin hyvin. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia. Ikestä ei ole nyt uusia kuvia vähän aikaan tulossa. Kamera hajosi ja uuden saan huhtikuun alussa, toivottavasti. Mennään vanhoilla kuvilla ja uusilla jutuilla siihen asti.

Reilun vuoden

Iksu joulukuussa. Suuri ja vahva. Emännän vahti.

Löysin kaupasta portugalinvesikoiran muovisena. Kaulassa oli nauha jossa luki Bo, Yhdysvaltain ensimmäisen koiran mukaan.

Ike rakastaa hankea. Emäntä luuttuaa lattioita ulkoilun jälkeen. Vesi valuu koirasta sen sulaessa ja samalla tulee luututtua lattia useaan kertaan viikossa, kyllä pysyy puhtaana talo:). Yllä oleva kuva on reilun kuukauden vanha, Iksu täytti silloin vuoden.

Iken vahtivietti on voimistunut koko ajan. Viime aikoina on ollut pakko muistuttaa mitkä ne rajat meillä on. Emäntä on muuttunut koko ajan tärkeämmäksi, nykyään pitää vilkaista minua ennen kuin totellaan muiden käskyjä. Varmistus pitää saada emännältä.

Partanaama

Yksi vanha julkaisematon kuva kuitenkin meidän partanaamasta. Tuoreempia odotellessa. Me kokeilemme sunnuntaina hangenkuoria, jospa silloin kuvattaisiin.
Mukavaa viikonloppua

Eteenpäin mennään

Blogitauon aikana Ikestä on kasvanut nuori mies. Teineyden iloja on saatu nähdä ja aikustumistakin on tullut esiin. Ike on kasvaessaan tullut koko ajan rakkaammaksi. Yli vuoden ikään ehtiminen on tuonut vahtiominaisuuksia pintaan. Iloisuus ja riehakkuus ovat kuitenkin Iken parhaita puolia.

Lempipaikka löytyy talon kulmalta mistä näkee pitkälle, joskus jopa sanotaan yksi vuh kun vieraampia pyörii lähistöllä. Ike rakastaa iltaisin maata sohvalla emännän tai isännän vieressä, yleensä selällään. Varautuneeksi Ikeä ei voi kuvata. Huomasin ettei tuoreita kuvia juuri ole mutta täytyy tässä kaivaa kamera esiin ja näyttää "aikuista koiraa" pian.