Kurakeliä

Yllä olevasta kuvasta voisi sanoa sen verran, että koko koira tuntuu olevan isoa viatonta kysymysmerkkiä.Ai, minäkö? Ike etsii hanskan, sukan tai vastaavan kun kukaan ei huomaa häntä. Sen jälkeen on huomio taattu ja fiksu koira tietää sen.

Kumikirsu:) Ikellä on tällä hetkellä puolipitkä turkki. Saimme aikaisemmin kevättalvella viestiä, jossa kerrottiin Iken veljen sairastuneen. Kyseessä on perinnöllinen tauti, addisonin tauti. Tästä seuraa ettei Ikeäkään voi näillä näkymin käyttää jalostukseen. Ensi säikähdyksestä kun selvittiin ja selvitettiin mitä tämä mahdollisuus tarkoittaa, päädyttiin ilmoittamaan vakio eläinlääkärille mahdollisesta sukurasitteesta. Tulehduksien hoito ja muu terveydenhoito on nyt entistä tärkeämpää. Onneksi meillä on asustanut perusterve koira. Sairastumisesta tiedon saatuamme näyttelypuolenkin ajattelu jotenkin lässähti ja päätimme leikata turkin lyhyemmäksi. Nyt pitäisi varata aikaa trimmiin ja tehdä "kesätukka", vallitseva kurakelikin tosin siivittää ajatukset lyhyeen turkkiin. Käytämme nimittäin lastaa lattian siivouksessa noin kolme kertaa päivässä:)