Seinäjoella

Ulkomuoto kohdallaan, käytös ei. Iken ensimmäinen näyttely kertoi meille, että käytöskasvatukseen pitää paneutua entistä enemmän. Eihän Ike kaikista rauhallisin ole kotonakaan mutta yleensä uskoo komentoja. Seinäjoella näytettiin sitten kaikki temput. Kehässä kokeiltiin selälleen menot ym. Hauskaa oli pelkästään koiralla, muut kiristelivät hampaitaan. Kotiin tuomisina kaksi ruusuketta. Kunniamaininta liila ja vaaleanpunainen ROP.

Maret Kärdi Virosta arvosteli sanallisesti näin:

Eritt. lupaava, vielä levottomasti käyttäytyvä urospentu jolla hyvät mittasuhteet päässä ja rungossa. Hyvät silmät, hampaat ja huulet, oikea-asentoiset hieman kookkaat korvat, tukeva sopivan pituinen kaula, riittävän tiivis runko, hyvin kannettu häntä, erinom. kulmaukset, hyvät käpälät, turkissa vielä pentumaista villavuutta, rodunomaiset liikkeet, hyvin eloisa.

Tuo hyvin eloisa kuvasi todella kauniisti Iken käytöstä:) Hyviä puolia kun miettii, Ikessä ei ole tippaakaan varautuneisuutta. Näyttely kertoi meille kuitenkin sen, että Ike on kaunis portugeesi. Kotona kohtuullisesti käyttäytyväkin, harjoituksia jatketaan.

Jänskittää

Ike menee trimmiin ja näyttelyyn. Lauantaina meillä on ensi esiintyminen Seinäjoella. Minua vähän jänskittää. Tapahtuma on iso. Koiruus on teini. Sunnuntaina ollaan viisaampia. Ehkäpä ne sanoo, että mikä se tälläinen koiruus on? Vai pitäisi olla portugalin vaesikoira. Eipä uskoisi:)
Ikelle ehkä suurin koitos on automatka. Se ei edelleenkään ole kaikista innokkain matkustaja. Kaiken näkemisestä se kyllä varmaan nauttii, sen verran sosiaalinen kaveri on kyseessä.

Mustaa valkoisella

Ikestä on mahtavaa kun emännällä on aikaa lähteä metsään vaikka joka päivä. Emäntäkin nauttii, koiruus on metsäretkillä kuin ihmisen mieli. Vain purossa kahlailut jäävät väliin pienessä pakkasessa. Kallion lohkareilla menee portugeesi todella lujaa. Ylös ja alas kymmeniä kertoja. Koiruutta ei tarvitse nukutella illalla.

Koimme viime viikolla jännittäviä hetkiä. Ike söi lasten multitabs tabletteja kolmekymmentä, ne sisältävät ksylitolia. Eläinlääkärin kanssa neuvoteltiin kiivaasti. Saimme koiran oksentamaan suolan kanssa. Eläinlääkäri antoi niin tiukkoja neuvoja asiasta, että pelkäsin tuota suolajuttua enemmän kuin ksylitolia. Ike oli oksentamisen jälkeen aivan normaali itsensä, söi ja joi aivan normaalisti. Illalla se etsi makuupaikkaa tavalliseen tapaan ja vaihtoi paikkaakin kolmisen kertaa. Sitten se löysi mukavan paikan makuuhuoneen oven edestä. Minä ryhdyin puuhaamaan nukkumaan menoa vähän ajan päästä, onneksi. Ikellä olivat verensokerit laskeneet niin, että se oli aivan jäykkä ja silmät tuijottivat mitään näkemättä. Eläinlääkäri oli varoittanut mahdollisuudesta, joten hieroin hunajaa ikeniin. Vähän ajan päästä koiruus palasi elävien kirjoihin. Yön laitoin parin tunnin välein hunajaa Iken suuhun. Sen jälkeen se on ollut taas vauhdikas oma itsensä.
Minä taas en varmaan ikinä unohda tunnetta jäykkää koiraa koskettaessa. Tuo koiruus on luikerrellut sydänmeeni, hämmästyin itsekin epätoivoa joka valtasi mielen ja helpotusta kun Ike selvisi. Se on meidän turre ja perheenjäsen. Ja kyllä, pojille on pidetty tiukka sanainen kertauskurssi siitä mitä voi jättää pöydälle ja mitä ei.

Lempi lenkkimaasto

Tässä maastossa juostaan tosi lujaa. Ike menee puiden alitse ja juoksee kivien ylitse. Aivan kuin koiruus ahmisi metsää, joka paikkaan pitää ehtiä.

Ikellä on ollut kurja aamu. Sadesää ei ole vesikoiran lempisää. Kuistilta ja portailta pitää kuikuilla, vasta pakottava tarve saa sen kastelemaan itsensä. Samaa ongelmaa ei kyllä metsäpurossa ole.