tiistai 29. syyskuuta 2009

Purossa kahlaamisen riemu

Viikon kuva. Viime sunnuntain purossa kahlailua. Vesikoira nauttii vedestä koko rahan edestä.

Ike on luonnossa kuin kotonaan. Nauttii ympäristöstä, hajuista ja liikunnasta.
Vahtivaistoakin on ruvennut löytymään. Ike haukkuu todella harvoin, siis todella harvoin. Muutama ilta sitten koiruli aloitti haukun ovella, jonka jälkeen siirtyi vahtipaikalle nuorimmaisen viereen ja todella näytti siltä kuin olisi vartiossa. Minä sain vilkaisun ja kuin kehoituksen käydä selvittämässä mikä siellä liikkui. Ulkovalot syttyivätkin liiketunnistimella haukun aikaan, mitään en enää nähnyt mutta pimeässä ei kyllä oikein tehnyt mieli varmistaa mitä siellä oli. Naapurin koirat olivat aloittaneet kovan haukun samana iltana, joten jokin tai joku oli liikkeellä. Meillä ei kuitenkaan ole hätää kun on noin valpas kaveri seurana.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Huolikoira

Ei, en tarkoittanut, että Ikestä olisi ollut huolta. Päinvastoin, Ikestä on paljon iloa. Tarkoitan sitä, että kun kuljin Iken perässä metsässä ja puron varressa tunsin kuinka huolitaakkani valui hartioilta metsään. Väsyneenä en muista milloin olisin hymyillyt tai nauranut ääneen niinkuin tänään. Minun huolikoirani, lämpöpatteri varpailla.

perjantai 25. syyskuuta 2009

Ike pääsee metsään

Sunnuntaina on taas Iken lempipäivä. Menemme lihaksia kasvattamaan metsälenkille. Kamerankin ajattelin varata mukaan, että saisimme uusia mukavia kuvia. Sitä ennen ei kuvia valitettavasti tule, kaikki kun on sitä samaa. Kuvia Iken takapuolesta tai selästä, koiruli kun on ulkona varsin nopea liikkeissään.
Eläinkaupasta löytyi uusi herkku, selkänikamat. Meillä ei ole koskaan lojunut sisällä näin paljon erillaisia ruumiinosia. Luut ovat vielä ihan "kivoja", onhan minulla sentään hirvenkallokin seinällä ihan sisustus mielessä. Ruokatorvissa, kuivatussa munuaisessa ja mahassa on niiiiin vinha haju, että tarvitsee todella rakastaa koiraansa, että antaa noiden lojua ympäri kämppää. Imeskelty ja raadeltu sonnin "suti" aiheuttaa myös taatusti inhon väristyksen sen lässähdettyä, koirasi antamana lahjana, jalallesi. Jotenkin pelkään, että nämä anatomian oppitunnit jatkuvat hamaan tulevaisuuteen.
Kaiken korvaa: Kun istumme yhdessä portailla. Menemme yhdessä nukkumaan, kun Isäntä on lähtenyt yöhön töihin.Kun kuulen Iken huokauksen kun se asettuu sänkyni viereen lattialle, kolahduksen kun se putoaa suorilta jaloilta maate. Nään katseen ulkona kun se kääntyy katsomaan ihmetellen ,mitä tämä on. Kun se tunkee takapuolensa sohvalla syliini. Kun se istuessani työntyy niin lähelle. Kuinka se pyytää ulos pehmeällä kirsun tökkäyksellä. Kaiken korvaa se, kun se vain on.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Puolukka koira

Ike on osoittanut olevansa oikea marjanoutaja. Metsäretkillä matka käy marjamättäältä marjamättäälle. Puolukka on suosikki.
Eilen illalla meillä olikin melkoinen jännitysnäytelmä kun hirvi ilmestyi samoille lenkkipoluille. Onneksi olimme sekunttia aikaisemmin laittaneet Iken autoon ja olimme itse keräilemässä sienipussit ym. autoon. Kenenkään ei tarvinnut siis juosta minnekkään kun iso eläin kulki ohitsemme. Jännää se kyllä oli.
Matkalla saimme taas todisteen kasvusta. Ikehän ei juuri hauku, mutta nyt piti auton pysähtyessä huoltoaseman pihaan sanoa vuh, syvällä rintaäänellä. Iso poika äänessä.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Takiaiset

Meillä on Ikeä harjattu tavallista ahkerammin. Jostain syystä koiraa viehättää koko pellon takiaisrikkain kohta. Eilen harjattiin pitkän kaavan mukaan ja osa kiusankappaleista irroitettiin sormin. Tänään on vuorossa uusinta kierros ja pesu. Isäntä paineli ulkoilun jälkeen niitto hommiin, joten toivoa takiaisvapaasta ulkoilusta on.
Ikellä on alkanut pentukarva hivenen irrota. Vielä ei tarmokaskaan harjaus irrota suurempia määriä karvaa mutta selvästi on ilmassa karvanvaihto. Taas yksi merkki siitä miten Ike kasvaa.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Bongaa onnellinen koira

Viikon kuva. Jossain tuolla kuvassa vilistää tuulen nopeudella onnellinen koira. Ikestä ja emännästä ei ole parempaa paikkaa kuin puro ja metsä.
.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Portailla törröttäjät

Ikellä on pehmeä kirsu, sillä voi tökätä kun haluaa ulos. Pienen pieni tönäisy ja istuminen, on varmin tapa päästä ulos, sen Ike on oppinut.
Työni on alkanut täydellä vauhdilla ja sen huomaa hauvan käytöksestä. Ei Ike tee mitään pahaa saadakseen huomiota. Se vain haluaa istua hyvin lähellä, joskus jopa sylissä.
Ulkoilua harrastamme yhdessä. Minä ja Ike vieri vieressä portailla, katsellen tuulen heittelemiä lehtiä ja kuunnellen puiden ääniä, kun tuuli tarttuu niihin. Ihan yliihanaksi asian tekee se, että Ikellä on sydänmen mallinen kirsu. Olen huomannut, että portailla on paljon mukavampi istua nyt kun on lämmin kaveri kyljessä. Välillä pieni hipaisu olkapäähän, kuin muistutukseksi, minä olen kanssasi.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Koiran elämää

Ike on jo niiiiiin iso poika. Valtavat luut ovat lempi jyrsittävää, perheen lisäksi. Hormoonit ovat myös ottamassa teinistä vallan. Meillä tulee pieniä sini-mustia fleece peitteitä harvase ilta.
Kävimme pitkästä aikaa "perämetässä" Ike oli todella onnellinen. Sai juosta vapaana mielinmäärin ja kahlata purossa. Ikestä oikein huokui onnellisuus ja rauha. Kaikki kiinnosti suunnattomasti ja välillä ohi juostessa piti pehmeällä nenällä tökätä vain siitä ilosta, että oli olemassa. Paikka on ihmisen ja koiran paratiisi, kuivaa kangasmetsää ja ihana hiekkapohjainen luonnon puro. Hiljaisuus niin täydellinen, että luulee joutuneensa toiseen maailmaan.


Ike kahlasi purossa ja maistoi saniaiset. Lehtien liike vedessä oli kiehtovaa.


Välillä piti tarkastella puuston kasvua sekä hirvien jälkiä. Oma perhe piti pitää lähietäisyydellä ja ajaa kasaan laskettavaksi ettei kukaan katoaisi. Kaikenkaikkiaan täydellinen päivä koiran elämää.