Muutos suunnitelmiin.

Emäntä on palannut reissusta ja yrittää sopeutua Suomen oloihin. Koiruus oli niin onnellinen palattuani etten moista ole nähnyt, sai jopa ilopissat anteeksi:) Sen verran on syksyn suunnitelmat muuttuneet, että Ike tekee ensiesiintymisen Seinäjoella eikä Hyvinkäällä. Soittelimme kasvattajan kanssa ja koska hän ystävällisesti esittää Iken niin lähemme minne Katariina menee:) Eli syksyllä Iken suunnitelmiin kuuluu Seinäjoki ja Jyväskylä. Katsellaan sitten sen jälkeen tulevaisuutta kun vähän ollaan jyvällä miten nuo näyttelyhommat menevät. Iken äiti kävi luonnetestissä ja todella hyvin meni. Onnea.

Isännän hoivissa.

Ike on muutaman päivän poikaporukassa. Emäntä lähtee reissuun ja jättää miesenergian jylläämään. Ihan pikkaisen on jo etukäteen ikävä kaikkia miehenpuolikkaita. Ensi viikolla kun palaan laittelen blogiin uusia kuvia. Kävimme trimmissä maanantai aamulla. Parta jätettiin pitkäksi mutta pylly on samettia.

Punkkivaara

Hätätilanne, punkki päässä. Uhri rauhallinen, henkilökunta pienen sähläyksen jälkeen ammattitaitoinen. Pikavauhtia punkkirauta kaupasta ja punkki päästä. Desifiointi päälle ja hälytys ohi. Ensi kerralla olemme jo vanhoja tekijöitä, valitettavasti.

Tilanne hämmensi, koska Ukko Kulta on asunut tällä paikalla yli neljäkymmentä vuotta ja näki ensimmäisen punkin nyt, Iken päässä. Nyt suhtaudumme punkkivaaraan kotipihassakin toisella vakavuudella. Koira ja pojat pääsevät punkkisyyniin tasaisin väliajoin.

Porrasvahti

Iken lempitouhua on ulkoilu. Sisällä huijataan emäntää pyytämällä ulos vähän väliä. Luulin jo jonkin vatsataudin iskeneen mutta selvisi, että Ike vain nauttiin portailla istumisesta ja makoilusta. Kesäsade kun "estää" oikean ulkoilun:) Iken mielestä. Tänään sitten olemme palauttaneet mieliin sen, että ulos voi olla jotain oikeaakin asiaa.

Kenkä hommia

Ikellä on ollut tavallista tylsempi päivä. Henkilökunta kun on ollut suurimmaksi osaksi varattuna kaksijalkaisten jälkeläisten tarpeisiin. Joten Ike on paneutunut kenkä hommiin. Tylsyyttä on karkoitettu kaikenlaisin uusin kokeiluin. Nahkakenkien ja lenkkareiden maut eroavat selvästi toisistaan jäljistä päätellen. Henkilökunta on tullut siihen tulokseen, että säästä huolimatta teemme huomenna piiiitkän lenkin:)

Vilvoittelua

Koiruus ulkoilee illalla, jolloin on vähän vilpoisempi. Kaivelu on ihanaa ilmasta huolimatta.

Koiruus nauttii myös poikien leluista. Pitkin peltoa kuljetetaan kaikenlaisia autoja ja palloja.

Jaa minäkö?

Olemme päässeet ilman tuhoja tähän asti. Nyt on sitten tullut ensimmäinen tuho, Esikoisen kännykkä kärsi kämmottavia Iken käsittelyssä. Olimme päivän rippijuhlissa. Ike oli kokenut olonsa yksinäiseksi huolimatta hoitajan ulkoilutuksista. Kännykkä oli pöydällä mutta todistetusti koiran ulottuvilla. Poikia on muistetettu puhelimista useaan otteeseen, nyt oppi meni vaikeimman kautta perille.

Ike on todella laumaansa sitoutunut, sen todisti viime yö. Ike kävi myöhään ulkona, isäntä antoi oven olla auki. Nukkumaan mennessä kukaan ei katsonut oliko ovi kiinni. Hyvä me! Aamulla kun Ike pyysi ulos huomasin oven olleen auki koko yön. Ike siis nukkui koko yön lattialla sänkyni vieressä ja pyysi ulos huolimatta avoimesta makuuhuoneen ovesta ja ulko-ovesta. En ole vielä osannut päättää kummasta olin enemmän huojentunut siitä, ettei mitään isompaa kömpinyt sisään vai siitä, ettei Ike lähtenyt seikkailemaan minnekkään. Sen kyllä päätin, että muistutan Ukko kultaa ovesta tai tarkistan asian tilan illalla.

Hiekkakoira

Meillä asustaa varsinainen hiekkakoira. Yökaste tarttuu aamulenkillä Ikeen ja sen jälkeenhän on "pakko" piehtaroida hiekassa. Jätin Iken tarhaan ja kuistille kuivumaan vähäksi aikaa ennen sisälle menoa. Ilmeeet olivat anovan epäuskoiset, ei kai kukaan tosissaan häntä jätä kymmeneksi minuutiksi yksin.

Teimme Iken kanssa lenkin helteestä huolimatta eilen päivällä. Koiran kieli oli lopussa kyllä jo kohtuullisen pitkällä ulkona. Ikestä on ihana romuta kylätiemme ojanpohjia. Yllämme kaarteli todella matalalla helikopteri, pörräys uhkasi häiritä jo minuakin mutta Ike ei ollut moksiskaan.Tänään on tulossa vähintään yhtä kuuma päivä, joten tyydymme lenkkeilemään vapaana omalla pellolla. Virtaa voi purkaa pallon perässä siinäkin.

Onni on oma pelto

Ikellä on onnea. Joka ilta saa juosta omalla pellolla niin paljon kuin jaloista pääsee. Ike myös pääsee... Vauhti huimaa heikompia, juoksuun kun liitetään hivenen kaivamista ja pallon noutoa niin ilta on täydellinen. Ulkoilun jälkeen voikin sitten nukkua tussuttaa pitkälle aamuun. Iken aamu on alkanut kesällä vasta kahdeksan yhdeksän aikoihin, joten unta kyllä tällä koiruudella riittää. Niinhän sitä sanotaan. että nukkuessaan kasvaa. Kuten kuvasta näette, Ike on nukkunut ja kasvanut paljon.

Jos on tarpeeksi päättäväinen voi päätyä Kiinaan

Ike rakastaa... kaivaa filleriä, hienoa hiekkaa. Emäntä pitää sitä koiran haluna matkustaa maan äääriin, niin päättäväisesti koiruus menee maan sisään:).

Mitäs katsotte? Tein parhaani mutta kallio tuli vastaan. Huomenna kokeilen toisesta paikasta.

Onneksi pallo lohduttaa vähän vaikka se ei matkailua kokonaan korvaa. Sisään mennessä joudumme kiertämään kuistin kautta. Parta ja vähän muutakin joudutaan siistimään ennen unia.

Äiti ja poika

Kasvattaja Katariina valokuvautti vielä ennen pentutapaamisesta poistumistamme äiti Jazzyn ja Iken. Iken poseeraus ei vielä aivan suju mutta harjoituksia jatketaan kovasti, kohti syksyn näyttelyitä. Yllä siis äiti ja alakuvassa poikansa Ike.

Viimeinkin sain itsestäni irti päivityksen

Ike otti kesäisessä pentutapaamisessa rennosti. Pitkä matka väsytti ja välillä piti tutustua kasvattajan koirien luuhun.

Tapaamisessa Hämeenkyrössä olivat paikalla äiti Jazzy, pojat Bosse ja Ike sekä tyttö Kerttu. Puolet lapsista ei päässyt tällä kertaa paikalle. Sääli, koska meillä kaikilla oli niin mukavaa:) Kiitos Katariina. Lisää kivaa tuli siitä, että paikalla oli myös kasvattajan Samu ja Olga portugeesit ja vieraileva tähti Ronja. Vauhtia riitti ja koirilla oli mukavaa.

Välillä vauhtia riitti niin, että osa porukasta pääsi jäähylle. Näppärästi Ronja kuitenkin ilmestyi aidan toiselle puolelle ajoittain.

Päivä oli kaiken kaikkiaa onnistunut, emmekä katuneet hetkeäkään sitä, että ajoimme päivän aikana nelisen sataa kilometriä. Oli mukava tavata portugalinvesikoiria omistavia ihmisiä ja jutella koirista. Mukavaa oli myös tavata muutama rotua harkitseva ihminen. Koirien peuhaaminen ja iloisuus oli palkitsevaa, Ike rukka kyllä kärsi matkaväsymyksestään eikä ollut aivan oma itsensä(lue riehakas)