torstai 2. huhtikuuta 2009

Pieni suuri koira

On ollut hämmästyttävä seurata mitä pienen koiran tulo on tehnyt lapsiperheelle. Esikoisesta on tullut vastuunottaja, joka kasvaa silmissä. Hän huolehtii, että Ike ei käytä hampaita nuorempiin sekä leikittää koiraa, jotta tämä harhaantuisi leikkeihin.
Keskimmäinen lähtee mielellään isän tai äidin kanssa ulkoiluttamaan Ikeä ja hellii väsynyttä pentua uneen.
Pikku Ukosta on tullut iso. Hän on kasvanut silmissä, omatoimisuus on lisääntynyt. On hellyttävää kuunnella lasta, joka silittää koiraa ja sanoo "sinä olet meidän paras koira ja ainoa"
Ukko Kulta ja minä käytämme positiivista vahvistusta koiraan ja lapsiin:) Lapsille huomaamattaan usein käyttää kieltoa mutta koiruuden myötä olemme "vahingossa" kiellon jälkeen kehuneet onnistuneita asioita. Tulos on ollut loistava koiralle ja lapsille.


Ike on todella hoksaava kaveri, pelottavan. Olemme ulko-ovesta kulkeneet niin, että ihminen ensin ja sitten Ike. Minulla oli aamulla ovi raollaan tuuletuksen vuoksi, koira ja minä ulkona. Ikelle riitti aamupakkasessa lyhyempi ulkoilu ja raollaan oleva ovi kiinnitti huomion. Ike lähti vauhdilla portaille ja ajattelin sen painuvan sisään samantien mutta ei, Ike istahti yläportaalle ja odotti kunnes minä ehdin ensin ovesta sisään, jonka jälkeen hän pujahti perässä. Aamukahvilla pohdimme Ukko Kullan kanssa koiran aivoja, tätä viisasta pentua emme ehkä mekään, tumpelot, onnistu pilaamaan.

Ei kommentteja: