Ikestä on mahtavaa kun emännällä on aikaa lähteä metsään vaikka joka päivä. Emäntäkin nauttii, koiruus on metsäretkillä kuin ihmisen mieli. Vain purossa kahlailut jäävät väliin pienessä pakkasessa. Kallion lohkareilla menee portugeesi todella lujaa. Ylös ja alas kymmeniä kertoja. Koiruutta ei tarvitse nukutella illalla. Koimme viime viikolla jännittäviä hetkiä. Ike söi lasten multitabs tabletteja kolmekymmentä, ne sisältävät ksylitolia. Eläinlääkärin kanssa neuvoteltiin kiivaasti. Saimme koiran oksentamaan suolan kanssa. Eläinlääkäri antoi niin tiukkoja neuvoja asiasta, että pelkäsin tuota suolajuttua enemmän kuin ksylitolia. Ike oli oksentamisen jälkeen aivan normaali itsensä, söi ja joi aivan normaalisti. Illalla se etsi makuupaikkaa tavalliseen tapaan ja vaihtoi paikkaakin kolmisen kertaa. Sitten se löysi mukavan paikan makuuhuoneen oven edestä. Minä ryhdyin puuhaamaan nukkumaan menoa vähän ajan päästä, onneksi. Ikellä olivat verensokerit laskeneet niin, että se oli aivan jäykkä ja silmät tuijottivat mitään näkemättä. Eläinlääkäri oli varoittanut mahdollisuudesta, joten hieroin hunajaa ikeniin. Vähän ajan päästä koiruus palasi elävien kirjoihin. Yön laitoin parin tunnin välein hunajaa Iken suuhun. Sen jälkeen se on ollut taas vauhdikas oma itsensä.Minä taas en varmaan ikinä unohda tunnetta jäykkää koiraa koskettaessa. Tuo koiruus on luikerrellut sydänmeeni, hämmästyin itsekin epätoivoa joka valtasi mielen ja helpotusta kun Ike selvisi. Se on meidän turre ja perheenjäsen. Ja kyllä, pojille on pidetty tiukka sanainen kertauskurssi siitä mitä voi jättää pöydälle ja mitä ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti