perjantai 16. huhtikuuta 2010

Karvapylly

Ja häntä heiluu näin... Turkki kaipaa todella trimmiä. Hännän leija jätetään kyllä, eihän muuten Ikeä vesikoiraksi tunnistaisi.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Ike ja emäntä!

Lueskelen aina silloin tällöin teidän kuulumisianne. Tavattiin muutaman kerran Doggien pentukurssilla, olen pwd Nalan mamma Eeva.

Ompa kurjaa, että Iken suvussa on perinnöllinen sairaus! Toivottavasti Ike itse kuitenkin säilyy terveenä.

Kateellisena luin kuinka Ike totteli tänne-käskyä vaikka näki kiinnostavan tuttavuuden edessään. Meillä ei vielä(kään) onnistu, vaikka olen muka treenannut. Hieman tokoillaan ja tänään alkaa agilityn jatkokurssi. Muuten ihana koiruus, mutta syö kaiken ja karkaa, jos silmä välttää :)

Mukavaa jatkoa toivotellen
Eeva ja Nala

tiiu kirjoitti...

Hei Eeva ja Nala

Muistamme teidät hyvin, olitte ensimmäiset "sukulaiset" jotka tapasimme. Meille oli aika järkytys tuo sairaus. Onneksi voimme valmistautua ja toivoa ettei sairaus puhkea Ikeen.

Iken kanssa toistot ja määrätietoisuus on ollut valttia. Olen kyllä huomannut pwd:en todella olevan eri luontoisia. Meillä karkailu ei ole vaihtoehto Ikelle. Emäntähän häviäisi näkyvistä :) leimautuminen on ollut niin totaalista, että välillä takapuolen takana oleva koira hermostuttaa. Metsässä herkuilla olemme treenanneet tänne käskyä. Vielä enemmän olen ylpeä odota käskystä. Ulkoovi saa olla auki kun joku istuu ja odottaa. Lohduksi voin sanoa että alas käsky on tosi hankala kun on niin kivoja ihmisiä joita vasten voi pomppia:( Jatketaan harjoituksia. Meille pentukurssillä kerrottu Iso ego on todella pitänyt paikkansa.
Mukavia kevät päiviä.

Anonyymi kirjoitti...

Treenaan joka päivä Nalan kanssa tänne-käskyä metsässä. Siellä se juoksee nimittäin aina vapaana. Usein onnistuu, muttei läheskään aina. Joskus tuntuu, että koira toimii kuin ajatus ja joskus mä en ymmärrä yhtään mitä se meinaa :)
Nala odottaa myös erittäin hyvin vaikka avonaisen oven edessä - jos minä olen sen siihen komentanut. Mutta annas olla jollei sitä erikseen komenna niin varmasti livahtaa häntä viuhuen ulos oven raosta.
Nala osaa taas melko hyvin sen ettei ihmistä vasten nousta. Opetin sen niin että kaikenlainen huomio (myös sanat ei, alas) lopetettiin välittömästi joka kerta kun tassut irtosi maasta. Eli vaikka kädet puuskaan ja patsaaksi seisomaan ilman katsekontaktia. Vasta kun kaikki 4 tassua on maassa, saa rapsuttaa, puhua tms. Ja taas kun irtoaa, jälleen patsaaksi. Ei mennyt kauaa kun se tajusi miten toimia. Kokeile!

tiiu kirjoitti...

Kiitos vinkistä, noin huomionhakuinen koira kuin Ike varmaan voisikin tuosta ottaa oppia. Olisiko teilläkin teini-ikää välillä tuossa ymmärryspuolessa.

Anonyymi kirjoitti...

hei 6.2.2009 syntyneessä pentueessako on todettu,kas kun ei ole kasvattaja ilmoitellut???