sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Huolikoira

Ei, en tarkoittanut, että Ikestä olisi ollut huolta. Päinvastoin, Ikestä on paljon iloa. Tarkoitan sitä, että kun kuljin Iken perässä metsässä ja puron varressa tunsin kuinka huolitaakkani valui hartioilta metsään. Väsyneenä en muista milloin olisin hymyillyt tai nauranut ääneen niinkuin tänään. Minun huolikoirani, lämpöpatteri varpailla.

Ei kommentteja: