Meillä on vapun vietto ollut rauhallista. Ike sai ensimmäisen rokotuksensa vapunaattona. Eläinlääkärissä käynti meni todella hienosti. Samaan aikaan lääkärille odotti kiharakarvainen noutaja, uros. Ikeä hieman ihmetytti miksei tutustumista tällä kertaa sallittu, turvallisuus syistä koiruudet pidettiin erossa. Vanha herra kun ei suvainnut toisia uroksia, vaikka nämä olisivat pentuja. Saimme ohjeet madottaa Ike kahden viikon päästä ja neljän viikon päästä menemme tehosteelle. Samalla matkalla saimme vesikoiria trimmaavan henkilön puhelinnumeron, johon ajattelimme pirauttaa ensiviikolla.
Aattoiltana meillä oli varjellus matkassa. Talossamme on kuisti, jossa on koristelaudoitus hyvin tiheässä ja portti, joka tekee tilasta lapsi ja koira ystävällisen. Laitoin Iken rauhoittumaan pikkaiseksi aikaa tilaan, koska kielloista huolimatta vierasta hammastettiin. Kuistilla on ikkunan vieressä seinän puolella kukkapöytä. Kaiteiden vieressä ei ole mitään, jotta lapset tai eläin ei pääsisi nousemaan sille ja putoamaan kaiteen ylitse. Ike oli yksin kuistilla lyhyen aikaa ja kun menin katsomaan oliko viesti mennyt perille, näin mitä oli tapahtunut. Ike istui kukkapöydällä, pöydän korkeus on noin 85 cm, lasinsirpaleiden seassa. Minut nähdessään Ike loikkasi kuistin lattialle, jossa oli lisää lasinsirpaleita. Minusta tuntui, että sydän pysähtyi. Huusin Ukko Kultaa apuun ja nostin koiran sisään. Yritin nähdä mistä tulee verta ja miten on käynyt. Olohuoneen lattialla kävimme koiraa läpi käsikopelolla, tassujen välejä myöten. Kun pystyimme säikähdykseltä tajuamaan jotakin, huomasimme ettei koirassa ollut yhtään haavaa. Ike oli ihan vahingoittumaton. Menin kuistille katsomaan mitä oikein oli tapahtunut, Ike oli jotenkin kapeassa tilassa onnistunut hyppäämään pöydälle, rikkomaan ison riihimäen lasitölkin, jossa oli käpyjä ja selviämään ilman vahinkoja. Ainoat vahingot olivat emännän ja isännän nyrjähtäneet sydämet. Sitä en käsitä vieläkään, miten ilman vauhtia, koira on päässyt niin korkealle. Ilmeisesti metsäretkemme ovat totisesti kehittäneet Iken lihaksia. Olin kuvitellut ottaneeni kotona huomioon vaaran paikat ennen torstai iltaa mutta nyt katselen kotia aivan uusin silmin.
Meillä oli Iken kanssa aivan ihana aamu. Kiersimme yli tunnin ulkona ja Ike sai leikkiä pihassa pallon noutoa. Sisälle tultuamme,
koiran syötyä, kampasin Iken turkin. Koiruus ei ollut edes kovin uninen mutta todella hyvin kampaaminen sujui. Etutassut alkavat olla jo aika pörröiset ja parta kaipaa lyhennystä.
Ike on oppinut hyvin mitä häneltä odotetaan, kun sanotaan tänne, istu ja hyvä. Nuo käskyt sujuvat huomaamatta päivän aikana. Sisälle tultuaan Ike pysähtyy eteiseen kun sanon pyyhe ja antaa kuivata tassunsa. Vapaa sanaa harjoitellaan tänne pyyntöjen jälkeen. Kun kutsun Ikeä annan makupalan ja sen jälkeen sana vapaa. Sellaiset sanat kuin irti ja alas ovat vielä vähän hakusessa:)
Meillä on vapun vietto ollut rauhallista. Ike sai ensimmäisen rokotuksensa vapunaattona. Eläinlääkärissä käynti meni todella hienosti. Samaan aikaan lääkärille odotti kiharakarvainen noutaja, uros. Ikeä hieman ihmetytti miksei tutustumista tällä kertaa sallittu, turvallisuus syistä koiruudet pidettiin erossa. Vanha herra kun ei suvainnut toisia uroksia, vaikka nämä olisivat pentuja. Saimme ohjeet madottaa Ike kahden viikon päästä ja neljän viikon päästä menemme tehosteelle. Samalla matkalla saimme vesikoiria trimmaavan henkilön puhelinnumeron, johon ajattelimme pirauttaa ensiviikolla. 
Aattoiltana meillä oli varjellus matkassa. Talossamme on kuisti, jossa on koristelaudoitus hyvin tiheässä ja portti, joka tekee tilasta lapsi ja koira ystävällisen. Laitoin Iken rauhoittumaan pikkaiseksi aikaa tilaan, koska kielloista huolimatta vierasta hammastettiin. Kuistilla on ikkunan vieressä seinän puolella kukkapöytä. Kaiteiden vieressä ei ole mitään, jotta lapset tai eläin ei pääsisi nousemaan sille ja putoamaan kaiteen ylitse. Ike oli yksin kuistilla lyhyen aikaa ja kun menin katsomaan oliko viesti mennyt perille, näin mitä oli tapahtunut. Ike istui kukkapöydällä, pöydän korkeus on noin 85 cm, lasinsirpaleiden seassa. Minut nähdessään Ike loikkasi kuistin lattialle, jossa oli lisää lasinsirpaleita. Minusta tuntui, että sydän pysähtyi. Huusin Ukko Kultaa apuun ja nostin koiran sisään. Yritin nähdä mistä tulee verta ja miten on käynyt. Olohuoneen lattialla kävimme koiraa läpi käsikopelolla, tassujen välejä myöten. Kun pystyimme säikähdykseltä tajuamaan jotakin, huomasimme ettei koirassa ollut yhtään haavaa. Ike oli ihan vahingoittumaton. Menin kuistille katsomaan mitä oikein oli tapahtunut, Ike oli jotenkin kapeassa tilassa onnistunut hyppäämään pöydälle, rikkomaan ison riihimäen lasitölkin, jossa oli käpyjä ja selviämään ilman vahinkoja. Ainoat vahingot olivat emännän ja isännän nyrjähtäneet sydämet. Sitä en käsitä vieläkään, miten ilman vauhtia, koira on päässyt niin korkealle. Ilmeisesti metsäretkemme ovat totisesti kehittäneet Iken lihaksia. Olin kuvitellut ottaneeni kotona huomioon vaaran paikat ennen torstai iltaa mutta nyt katselen kotia aivan uusin silmin. 
Meillä oli Iken kanssa aivan ihana aamu. Kiersimme yli tunnin ulkona ja Ike sai leikkiä pihassa pallon noutoa. Sisälle tultuamme, koiran syötyä, kampasin Iken turkin. Koiruus ei ollut edes kovin uninen mutta todella hyvin kampaaminen sujui. Etutassut alkavat olla jo aika pörröiset ja parta kaipaa lyhennystä. Ike on oppinut hyvin mitä häneltä odotetaan, kun sanotaan tänne, istu ja hyvä. Nuo käskyt sujuvat huomaamatta päivän aikana. Sisälle tultuaan Ike pysähtyy eteiseen kun sanon pyyhe ja antaa kuivata tassunsa. Vapaa sanaa harjoitellaan tänne pyyntöjen jälkeen. Kun kutsun Ikeä annan makupalan ja sen jälkeen sana vapaa. Sellaiset sanat kuin irti ja alas ovat vielä vähän hakusessa:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti